Heikki Marila

Kun Heikki Marila kymmenisen vuotta sitten maalasi sarjan pienten teollisuuskaupunkien karttoja, hän huomasi, että oikeastaan mikä tahansa kuva kelpaa maalauksen aiheeksi. Maalauksessa on aina monta tasoa, eikä sen kuva-aiheen tarvitse osua yhteen sen sisällön kanssa. Miten jokin asia on ilmaistu maalauksessa, on Marilalle vähintään yhtä tärkeää kuin se mitä teos esittää.

Marila näyttää viime vuosina maalanneen miltei mitä tahansa: monumentaalisia omakuvia, lainauksia taidehistorian mestariteoksista, erilaisia abstraktioita sekä loisteliaita kukka-asetelmia, jotka toivat hänelle arvostetun Carnegie-palkinnon 2012. Aihevalinnat eivät kuitenkaan ole olleet sattumanvaraisia. Hän on kiinnostunut suomalaisesta mielenmaisemasta sekä erilaisista sosiaalisista, kulttuurisista ja poliittisista rakenteista, jotka tekevät meistä sellaisia kuin olemme, ja valitsee kuva-aiheensa tämän pohjalta.

Erityisesti Marilaa askarruttavat historian ja yhteiskunnan kipupisteet kuten työttömyys ja sodat sekä niihin liittyvät tuntemukset kuten syyllisyys ja häpeä. Usein hän käsittelee aiheitaan tavalla, jossa kauneus ja kauhu kohtaavat tai jossa abstraktin ilmaisu ja esittävä aihe ovat läsnä samanaikaisesti, toisensa haastaen ja toisiaan tukien.

Sketch 13, 2016, öljy ja akryyli kankaalle

Timo Valjakka