KAVI – FITZCARRALDO

Ma 5.3.2018

 

Move 2

Ovet aukeavat: 18.30

Elokuva alkaa: 19.00

Kesto: 158 min

Ikäraja: K12

Liput: 5 €

 

Järjestäjät: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, Varsinais-Suomen elokuvakeskus

Lisätiedot: https://kavi.fi/fi/ohjelmisto/aluesarjat/turku

Fitzcarraldo / Fitzcarraldo BRD 1982. Tuotantoyhtiöt: Werner Herzog Filmproduktion / Pro-ject Filmproduction / Zweites Deutsches Fernsehen / Wildlife Films. Perun tuotantokumppani: Wildlife Films Peru S.A. (Iquitos). Tuottajat: Werner Herzog, Lucki Stipetic. Ohjaus: Werner Herzog. Käsikirjoitus: Werner Herzog. Kuvaus: Thomas Mauch – väri – 1:1,85. Lavastus: Henning von Gierke, Ulrich Bergfelder. Erikoistehosteet: Miguel Vasquez. Laivan rakennus: Servicio industrial de la marina Iquitos (Simai). Musiikki: Popol Vuh. ”Tod und Verklärung” (Richard Strauss). ”Ernani” (Giuseppe Verdi). Enrico Caruson levytyksiä (1902-1903): ”Rigoletto” (Giuseppe Verdi), ”I pagliacci” (Ruggero Leoncavallo), ”Africaine” (Giacomo Meyerbeer), ”Manon” (Jules Massenet), ”La Bohème” (Giacomo Puccini), ”I puritani di Scozia” (Vincenzo Bellini). Ernani-oopperan ohjaus: Werner Schroeter. Leikkaus: Beate Mainka-Jellinghaus. Pääosissa: Klaus Kinski (Brian Sweeney Fitzgerald, ”Fitzcarraldo”), Claudia Cardinale (Molly), José Lewgoy (Don Aquilino), Miguel Angel Fuentes (Cholo), Paul Hittscher (Peul), Huerequeque Enrique Bohorquez (Huerequeque), Grande Othelo (asemapäällikkö), Peter Berling (Manausin oopperatalon johtaja), David Perez Espinosa (Campa-päällikkö), Milton Nascimento (musta ovimies), Rui Polanah (kumiparoni), Salvador Godinez (vanha lähetyssaarnaaja), Dieter Milz (nuori lähetyssaarnaaja), Bill Rose (lakimies), Leonico Bueno (vankilajohtaja). Yhteiskumppaneina: Gran Pajonalin Ashininka-Campan intiaanit ja heidän päällikkönsä Miguel, Nicolas ja Pascual Camaiteri Fernandez. Kuten myös Campa du Rio Tambo, heidän päällikkönsä David Pérez Espinosa sekä Rio Camisean Machiguengas. Kuvausaika: tammi-helmikuu ja loka-marraskuu 1981. Kuvauspaikat: Peru, Brasilia. Helsingin ensiesitys: 11.2.1983 Nordia, Ritz  – maahantuoja: Suomi-Filmi, suom. / ruots. tekstit: Anna-Lisa Holmqvist – tv-lähetys: 22.+29.6.1998 YLE TV2 (kahdessa osassa) – VET 90398 – K12 – 4322 m / 157 min

Kukaan ei tee elokuvia niin kuin Werner Herzog. Hänelle elokuva ei ole tarinan kertomista elokuvallisin keinoin, vaan tarinan kokemista elokuvan tekemisen keskellä. Herzog on rakastunut mahdottomaan: se on hänelle houkutus, haaste, pakkomielle, joka vie hänet tuntemattomiin ja kiellettyihin valtakuntiin Saharasta Amazonille, missä pyhät hullut saavat tilaisuuden toteuttaa tai pettää kohtaloaan. Herzogille elokuva on fyysistä kokemista, mullan tuoksua, käsien hiertymistä, kastumista, hikeä, selluloidinauhan käsittelyä, tarinan henkilöihin samaistumista. Niinpä Herzogille ei riitä, että näyttelijä näyttelee uupumusta raskaan taakan alla. Näyttelijän täytyy uupua sen alla.

Herzog asettaa itsensä jatkuvasti mahdottomilta tuntuvien tehtävien eteen ja käy sen haasteisiin kiinni joka solullaan. Fitzcarraldo todistaa sellaisesta hellittämättömästä unelman takaa-ajosta, joka hyvin vastaa elokuvan aiheena olevaa pakkomiellettä. Elokuvan tekeminen Perun viidakoissa ensimmäisestä tutkimusmatkasta ensi-iltaan kesti viisi vuotta. Tuotanto kulutti Herzogin koko omaisuuden ja roolimiehitys vaihtui moneen kertaan – Jack Nicholsonista ja Jason Robardsista Mick Jaggeriin, kunnes Herzog lopulta päätyi Klaus Kinskiin, oikuttelevaan saksalaiseen näyttelijään, jonka kanssa hän oli työskennellyt jo neljästi aikaisemmin. Kinskillä kun on rooleihinsa samanlainen pakkomielle kuin Herzogilla elokuviinsa.

 Kuvaavin esimerkki siitä, kuinka Herzog asettaa itsensä alttiiksi, on elokuvan keskeisen jakson toteutus, raskaan jokilaivan hinaaminen yli vuoren. Fitzcarraldo perustuu tositapaukseen, jossa Fitzgerald-niminen irlantilainen seikkailija kuljetti kumiviljelmiä etsiessään parikymmentonnisen laivansa osina kaksi joenhaaraketta toisistaan erottavan kannaksen yli. Herzogille tämä ei vielä riittänyt: hänen Fitzcarraldonsa laiva painaa yli kolmesataa tonnia ja se hinataan kokonaisena yli vuoren, jonka kaltevuus sitä paitsi on huomattavasti jyrkempi kuin alkuperäisessä uroteossa.

 Fitzcarraldon imu perustuu siihen, että Herzog ei lavasta mitään: kaikki mitä nähdään, on todella tapahtunutta, ja tällä tasolla elokuva on dokumenttia Herzogin unelmasta, viidakon voittamisesta, suoriutumisesta ylivoimaiselta tuntuvasta fyysisestä ponnistuksesta. Klaus Kinskin paranoidisella kiihkolla tulkitsemasta Fitzcarraldo muodostuu Herzogin alter ego: molemmilla suuruudenhullu tehtävä saa voimansa rakkaudesta taiteeseen. Fitzcarraldo ei tee matkaansa hankkiakseen aineellisia etuja, vaan saadakseen Enrico Caruson ja Sarah Bernhardtin esittämän oopperaa keskellä viidakkoa. Myöskään Herzogin tähtäimessä ei ole taloudellinen menestys, vaan itsensä toteuttaminen: Fitzcarraldo on kiehtova matka unelmiin ja pakkomielteisiin, joita ilman taidetta ei olisi olemassa. Kuvaamiensa intiaanien tavoin Herzog uskoo ja pystyy myös välittämään vakaumuksen, että arkinen näkyvä maailma on vain harhakuva, jonka takana on unelmien todellisuus.

Kopio: 35mm filmi
Elokuvassa tekstitys sekä suomeksi että ruotsiksi.