KAVI – GESTAPON VIHOLLINEN NUMERO 1

Ma 16.4.2018

 

Move 2

Ovet aukeavat: 18.30

Elokuva alkaa: 19.00

Kesto: 112 min

Ikäraja: K16

Liput: 5 €

 

Järjestäjät: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, Varsinais-Suomen elokuvakeskus

Lisätiedot: https://kavi.fi/fi/ohjelmisto/aluesarjat/turku

Soldaat van Oranje

Voor koningin en vaderland (tv-sarja) / In geheime opdracht van Hare Majesteit / Soldier of Orange / Survival Run – Gestapon vihollinen numero 1 / Gestapos fiende nr. 1

Alankomaat / Belgia 1977. Tuotantoyhtiöt: Rob Houwer Film, Excelsior Films, Film Holland, The Rank Organisation. Tuottaja: Rob Houwer. Ohjaus: Paul Verhoeven. Käsikirjoitus: Kees Holierhoek, Gerard Soeteman, Paul Verhoeven – Erik Hazelhoff Roelfzeman kirjasta ”Soldaat van Oranje” (1971). Kuvaus: Jost Vacano – Eastmancolor. Lavastus: Roland de Groot. Leikkaus: Jane Sperr. Erikoistehosteet: Harrie Wiessenhaan. Puvut: Elly Claus. Musiikki: Rogier van Otterloo. Ääni: René van den Berg, Victorine Habets. Pääosissa: Rutger Hauer (Erik Lanshof), Jeroen Krabbé (Guus LeJeune), Susan Penhaligon (Susan), Edward Fox (eversti Rafelli), Lex van Delden (Nico), Derek de Lint (Alex), Huib Rooymans (Jan Weinberg), Dolf de Vries (Jack Ten Brinck), Eddy Habbema (Robby Froost), Belinda Meuldijk (Esther), Peter Faber (Will Dostgaarde), Rijk de Gooyer (Gestapo-mies Breitner), Paul Brandenburg (SS-luutnantti Thelen), Ward de Ravet (vastarintajohtaja), Bert Struys (vastarintajohtaja), René Kolldehoff (Geisman). Helsingin ensiesitys: 20.7.1979 Rigoletto 1 – maahantuoja: Kamras Film Agency – English version – VET 87425 – K16 – 3315 m / 121 min (lyhyt versio). Videojulkaisu: 1980-luvulla Barium (lyhyt versio). DVD-julkaisu: 2011 Future Film (pitkä versio). Alkuperäiskesto: 155 min. Neliosaisen tv-sarjaversion (1979) kesto: 207 min

Kuvia kumartelemattomana ja hauskana myytinmurtajana tunnettu Paul Verhoeven ei vaikuta elokuvantekijältä, jolta kannattaa tilata isänmaallisia suurmiestarinoita tai muita arvokkaita kansalliskertomuksia. Orania-Nassaun hallitsijasuvun ja puolustusvoimien suojeluksessa syntynyt sotaeepos Soldaat van Oranje on silti keskeistä ja hienoa Verhoevenia. Ohjaaja sai ensimmäisen kerran käyttöönsä Euroopan mittakaavassa massiivisen kuvausryhmän ja kaluston, ja hänen kykynsä yhdistää amerikkalaisen ja eurooppalaisen elokuvaperinteen vahvuuksia (lyhyesti sanoen toimintaa ja psykologiaa) noteerattiin kansainvälisesti Hollywoodia myöten. Steven Spielberg ihastui elokuvaan ja suositteli Verhoevenia ohjaajaksi tuottajakaverinsa George Lucasin avaruusoopperaan Jedin paluu. Jedihommat saivat jäädä, kun Spielberg näki Verhoevenin seuraavan elokuvan Spetters – nuoria haaveita (1980), jota voi luonnehtia punkahtavaksi, seksihulluksi Ajolähdön ja Kellopeliappelsiinin ristisiitokseksi.

      Soldaat van Oranje pohjautuu Alankomaiden vastarintaliikkeessä, brittiarmeijan riveissä, vakoilutehtävissä ja kuningatar Vilhelmiinan adjutanttina ansioituneen Erik Hazelhof Roelfzeman (1917–2007) samannimiseen muistelmakirjaan. Kuten kaikissa Verhoevenin 1970-luvun töissä, huimat tositarinat limittyvät luontevasti todenmakuiseen fiktioon. Roelfzema, joka koki reportterina myös Suomen talvisodan, korosti kirjansa ehdotonta todenperäisyyttä mutta yllytti elokuvantekijöitä muokkaamaan tarinaa vapaasti. Valovoimaisen Rutger Hauerin esittämästä sankarista tuli ”Erik Lanshof” ja muidenkin tosipohjaisten henkilöiden nimet muutettiin väärinkäsitysten välttämiseksi. Erikin kiihkeä tango saksalaisten riveihin siirtyneen kaverinsa kanssa näyttäisi enemmän Bernardo Bertoluccin Fasistin kuin Roelfzeman innoittamalta.

      Opiskelijatoverusten porukan eri leireihin hajaantuminen ja tuho havainnollistavat sodan vaiheita. Tarina alkaa hyytävän keskitysleirityylisistä fuksiaisista Leidenin yliopistossa eli samassa opinahjossa, jossa Verhoeven luki matematiikkaa ja fysiikkaa ja elokuvan käsikirjoittaja Gerard Soeteman historia-aineita. Päähenkilöstä on helppo löytää Verhoevenin omia piirteitä: vahva yhdistävä piirre on hinku lähteä porvarillisen sivistyneistön piireistä maailmalle ottamaan riskejä.

      Vaikka elokuva korostaa Erikin ja kumppanien sotatoimien rohkeutta, rakkausseikkailujen ryydittämät operaatiot näyttäytyvät usein vahingollisina tai suhteellisen merkityksettöminä – ja silti jollain lailla kunniakkaina. Soldaat van Oranje saattaa olla balladi kaiken turhuudesta, mutta se on sitä menevällä, karismaattisella ja elämänmakuisen lempeällä tavalla.

       Elokuva rantautui Suomeen englanniksi jälkiäänitettynä, parituntiseksi lyhennettynä versiona Survival Run, joka sai Korkeajännitys-henkisen nimen Gestapon vihollinen numero yksi – ei niin, etteikö Verhoevenin kerronnassa olisi aimo annos ”Korkkarimaisia” piirteitä kuten heittäytyvää seikkailumieltä ja puolihupaisia natsipahiksia. Kyseinen versio valikoitui Antti Suonion kanssa Orioniin kokoamaani Verhoeven-retrospektiiviin käytännön syistä ja elokuvan täkäläistä esityshistoriaa muistaen, mutta Future Filmin hyvinvarustettuna dvd:nä julkaisema 155 minuutin ohjaajanversio on toki ehjempi ja täyteläisempi vaihtoehto. Laajin ja harvinaisin versio on neliosainen 207 minuutin tv-minisarja Voor koningin en vaderland, joka esitettiin Alankomaissa vuonna 1979. TROS-kanavan antama nimi (Kuningattaren ja isänmaan puolesta) on Verhoevenin mukaan ”oksettava”.

      Verhoeven ja Soeteman jatkoivat vastarintaliikkeen käsittelyä tv-draamassa Voorbij, voorbij (1979) ja trillerissä Black Book (Zwartboek, 2006), joiden pohjamateriaalina he käyttivät Soldaat van Oranjen taustatutkimuksissa kuulemiaan sota-ajan muistoja. Myös suosituksi näyttämömusikaaliksi sovitettu Soldaat on pysynyt Hollannissa kansakunnan kaapin päällä. Alankomaiden elokuvajuhlilla vuosituhannen vaihteessa julkistetun kansanäänestyksen tuloksen mukaan se on kaikkien aikojen toiseksi paras hollantilainen elokuva. Verhoevenin Turkkilainen namu (Turks fruit, 1973) on ainut elokuva, joka sai enemmän ääniä.– Lauri Lehtinen 25.10.2017

Kopio: 35mm filmi

 Elokuvassa tekstitys sekä suomeksi että ruotsiksi.