KAVI – LIHAA JA VERTA

Ma 12.2.2018
Move 2

Ovet aukeavat: 18.30

Elokuva alkaa: 19.00

Kesto: 112 min

Ikäraja: K16

Liput: 5 €

Järjestäjät: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, Varsinais-Suomen elokuvakeskus

Lisätiedot: https://kavi.fi/fi/ohjelmisto/aluesarjat/turku

 

Flesh+Blood

Flesh + Blood / Flesh and Blood / Flesh & Blood / The Rose and the Sword / Los señores del acero /

Lihaa ja verta / Lihaa + verta / Tuliset miekat / Kött och blod

 

Yhdysvallat / Espanja / Alankomaat 1985. Tuotantoyhtiöt: Riverside, Impala, Orion Pictures. Tuottaja: Gys Versluys. Ohjaus: Paul Verhoeven. Käsikirjoitus: Gerard Soeteman, Paul Verhoeven – Gerard Soetemanin tarinasta. Kuvaus: Jan de Bont – Technovision (anamorfinen). Lavastus: Félix Murcia. Leikkaus: Ine Schenkkan. Erikoistehosteet: Reyes Abades, Joe Digaetano, Carlos Paradela, Antonio Parra. Puvut: Yvonne Blake. Ehostus: Miguel Sese. Musiikki: Basil Poledouris – es. London Symphony Orchestra. Pääosissa: Rutger Hauer (Martin), Jennifer Jason Leigh (Agnes), Tom Burlinson (Steven), Jack Thompson (Hawkwood), Fernando Hilbeck (Arnolfini), Susan Tyrrell (Celine), Ronald Lacey (kardinaali), Brion James (Karsthans), John Dennis Johnston (Summer), Simón Andreu (Miel), Bruno Kirby (Orbec), Kitty Courbois (Anna), Marina Saura (Polly), Hans Veerman (isä George), Jake Wood (Pikku-John), Héctor Alterio (Niccolo), Blanca Marsillach (Clara), Nancy Cartwright (Kathleen). Helsingin ensiesitys: 25.7.1986 Forum 1 – maahantuoja: Kinosto – VET 93333 – K18 – 3510 m / 128 min. Videojulkaisut: 1986/7 Nordic Video, 1996/7 Warner Home Video – K16. DVD-julkaisu: 2005 FS Film. Televisioesityksiä: 13.1.1995 MTV3, 20.2.1999 Nelonen, 2.9.2016 Nelonen

1500-luvun alun Italia. Vallasta syösty ruhtinas Arnolfini saa kaupunkinsa herruuden takaisin palkkasoturien avulla, mutta häätää apuvoimat maksamatta lupaamiaan palkkioita. Palkkasoturi Martin (Rutger Hauer) kostaa ryöstämällä Agnesin (Jennifer Jason Leigh), jonka sulhanen on Arnolfinin poika Steven (Tom Burlinson), insinöörihenkinen renessanssiajan airut. Kolmiodraamaa sekä Martinin ja hänen entisen kumppaninsa Hawkwoodin välisiä kamppailuja mutkistaa alueella riehuva ruttoepidemia.

         Amerikkalais-hollantilais-espanjalaisena tuotantona valmistunut Lihaa + verta edustaa taitekohtaa 1980-luvulla Hollywoodiin siirtyneen Paul Verhoevenin uralla. Käsikirjoituksen varhaisin versio valmistui 1971. Verhoevenin ja käsikirjoittaja Gerard Soetemanin ritariaiheinen koko perheen tv-sarja Floris (1969) oli saanut koko kansan koukkuun ja nostanut nuoren Rutger Hauerin suosituksi tähdeksi. Aiemmin vain provinssiteattereista tuttu Hauer ei ollut Verhoevenin ykkösvalinta vaan varavaihtoehto. Häntä suositeltiin ohjaajalle sopivan tyhmänrohkeana tyyppinä, joka uskaltaisi tehdä stunttinsa itse.

       1970-luvun hollantilaistuottajille liian kalliissa elokuvahankkeessa Verhoeven ja Soeteman halusivat kuvata keskiajan pimeämpää puolta tuolloisten länkkärien antisankarillisessa ja legendoja romuttavassa hengessä, tavallista vankemman ja rujomman faktatiedon voimalla. Projektiin 1980-luvulla tarttunut amerikkalainen tuotantoyhtiö Orion Pictures vaati Sam Peckinpah -tyyppiseen äijäskenaarioon lisää rakkautta. Soeteman ja Verhoeven tekivät työtä käskettyä ja kehittelivät sangen epäromanttisia lemmenkuvioita. Modernia Elle-jännitysdraamaa (2016) edeltävässä kohtauksessa seksiin pakotettu Agnes kieltäytyy uhrin roolista ja yllättää heittäytymällä tukalassa tilanteessa näennäisen aktiiviseksi. Kovista otteista nauttiva vaikutelma on ohjaajan mukaan teeskentelyä ja itsepuolustusta, mutta Verhoeven ei olisi Verhoeven, jos kerronta korostaisi oikeita motiiveja ja tulkintoja rautalangasta vääntämällä.

      Hyvis-pahis-jakolinjoja ja fantasia-aineksia kaihtava ironinen epiikka jätti kasariyleisön kylmäksi. Lihaa + verta voidaan laskea Verhoevenin ensimmäiseksi kaupalliseksi flopiksi, mutta se on jäänyt elämään raskaan sarjan keskiaikaharrastajien suosikkina.

      Englanninkieliseen dialogiin siirtyminen ja osin amerikkalainen näyttelijäkaarti tuottivat vaikeuksia Verhoevenille. Monet esiintyjät vastustivat henkilöohjauksen yliampuvaa tyyliä. Hollywood-menestyksen makuun päässyt Hauer ei tukenut ohjaajaa, koska olisi halunnut Martinin hahmosta Floriksen tapaisen uljaan ritarin. Erottamattomina pidettyjen tähden ja ohjaajan kumppanuus katkesi tavalla, jonka Verhoeven sai 1990-luvun alussa kuulostamaan Turkkilaisen namun maaniselta erokriisiltä.

      ”Näen kuukausittain unia Rutger Hauerista, eivätkä ne aina ole kauniita. Viimeksi ammuin häneltä pään irti. Välillämme on sekä kostonjanoa että ystävyyttä ja syvää sitoutuneisuutta. Onhan tällainen vihanpito typerää, kun töitä on tehty 17 vuotta yhdessä. Toivottavasti meistä tulee vielä aikuisempia ja teemme sovinnon.” (George Hickenlooper: Reel Interviews, Citadel Press, 1991).

      Sittemmin herrojen välit ovat lientyneet, mutta Lihaa + verta jäänee viimeiseksi yhteistyöksi.

 

– Lauri Lehtinen 29.11.2017

 

Kopio: 35mm filmi

Elokuvassa tekstitys sekä suomeksi että ruotsiksi.