KAVI – RIO BRAVO

Ma 23.4.2018

 

Move 2

Ovet aukeavat: 18.30

Elokuva alkaa: 19.00

Kesto: 141 min

Ikäraja: K16

Liput: 5 €

 

Järjestäjät: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, Varsinais-Suomen elokuvakeskus

Lisätiedot: https://kavi.fi/fi/ohjelmisto/aluesarjat/turku

Rio Bravo/Rio Bravo Yhdysvallat © 1959 Armada Productions. Alkuperäinen levitys: Warner Bros. Tuottaja ja ohjaaja: Howard Hawks. Käsikirjoitus: Jules Furthman, Leigh Brackett – B.H. McCampbellin tarinasta. Kuvaus: Russell Harlan – Technicolor. Musiikki: Dimitri Tiomkin; laulujen sanat: Paul Francis Webster. Laulut: ”My Rifle, My Pony, and Me”; ”Cindy”; ”De Guello”.  Lavastus: Leo K. Kuter; Ralph S. Hurst. Puvut: Marjorie Best. Leikkaus: Folmar Blangsted. Äänitys: Robert B. Lee. Kuvauspaikka: Old Tucson, Hollywood, touko-heinäkuu 1958. Pääosissa: John Wayne (John T. Chance), Dean Martin (Dude), Ricky Nelson (Colorado), Angie Dickinson (Feathers), Walter Brennan (Stumpy), Ward Bond (Pat Wheeler), John Russell (Nathan Burdette), Pedro Gonzalez-Gonzalez (Carlos), Estelita Rodriguez (Consuela), Claude Akins (Joe Burdette), Harry Carey, Jr. (Harold), Malcolm Aterbury (Jake), Bob Steele (Matt Harris). Helsingin ensiesitys: 25.9.1959 Metropol – uusinta 30.5.1975 Boston – maahantuoja: Warner Bros. – tv-lähetyksiä: 10.1.1981 ja 6.3.1982 MTV1, 10.1.1986 YLE TV1, 5.2.1989 TV3 ja 14.8.1992 YLE TV1, 12.12.1998 ja 24.8.1999 YLE TV2 – VHS-julkaisu: 1990 Fazer Video – DVD-julkaisuja: 2003 Sandrew, 2006 Warner Bros. – MPAA / PCA 19034 – VET 51586 – K16 – 3875 m / 140 min

Rio Bravo syntyi Howard Hawksin reaktiona Sheriffiin, jonka sankari etsii koko elokuvan ajan apua eikä lopussa tarvitse sitä. Hawks päätti kääntää prosessin toisin päin: Rio Bravon sankari ei koskaan pyydä apua, usein torjuu sen ja kuitenkin hän tarvitsee sitä joka kriisissä. Toisaalta Rio Bravo on elokuvista perinteisin. Sen takana on koko Hawks ja westernin koko perinne ja tämän takana on itse Hollywood. Jos minua pyydettäisiin valitsemaan elokuva, joka oikeuttaisi Hollywoodin olemassaolon, valitsisin luultavasti Rio Bravon. Hawks on persoonallisimmillaan ja yksilöllisimmillään silloin kun hänen työnsä on vankimmin perinteistä: mitä vakaampi perusta, sitä vapaammaksi hän tuntee itsensä. Kaikki Rio Bravossa voidaan jäljittää westernin traditioon, silti kaikki siinä on olennaista Hawksia – jokainen henkilöhahmo, jokainen tilanne, jokainen jakso ilmentää häntä yhtä varmasti kuin Antonionin elokuvan jokainen yksityiskohta ilmentää Antonionia.

Käsite ”traditionaalinen” sovellettuna westerniin voi merkitä kahta asiaa ja kahta hyvin erilaista lännenelokuvaa. Se antaa erinomaiset puitteet ohjaajalle jota koskettaa Amerikan menneisyys, historian ja myytin raja-alue. sivilisaation primitiiviset vaiheet. Toisaalta lajityyppi tarjoaa joukon sopivia konventioita, joiden avulla ohjaaja voi paeta nykyajan pintatodellisuuden kahleita ja todenmukaisuuden vaatimusta sekä ilmaista tiettyjä perustavia inhimillisiä pyrkimyksiä tai tutkia itselleen läheisiä teemoja. Olemassa olevien konventioiden arvo on siinä, että ne lujan rakennusperustan lisäksi herättävät katsojassa odotuksia, jotka luovalla tavalla voidaan tehdä tyhjiksi. Tätä periaatetta voidaan tutkia missä tahansa taidemuodossa millä tahansa aikakaudella, jolloin taiteilijalla on käytettävissään pitkälle kehittynyt perinne. Hyvä esimerkki on Mozart: hänen musiikkinsa tuoreus, sen kyky alati yllättää ja elähdyttää kuulija uuteen tietoisuuteen johtuu paljolti hänen tavastaan käyttää aikakauden ”konventionaalista” kieltä herättääkseen odotuksia ja sitten tehdäkseen ne tyhjäksi – alituisesta jännitteestä konventionaalisen taustan ja varsinaisten nuottien välillä.

Rio Bravossa näkyy kaikkialla tämä jännite westernin konventioiden ja sen välillä miten Hawks itse asiassa käyttää niitä. Se on ilmiselvästi läsnä stereotyypeille rakennettujen henkilöhahmojen suhteissa. Esimerkiksi John Wayne on arkkityyppinen lännensankari: vahva, vaitelias, horjumaton. Kuitenkin juuri nämä piirteet antavat tilaisuuden huumoriin (etenkin Angie Dickinsonin kohtauksista), joka perustuu katsojan tietoisuuteen John T. Chancesta genre-hahmona, samalla kun Waynen ruumiillistama stoalaisen heroismin käsite on elokuvan kulmakiviä. Joissakin tapauksissa Hawks vie sovinnaisen henkilöhahmon niin pitkälle että se ylittää rajansa ja muuttuu yhtäaikaisesti tyypin lopulliseksi määritelmäksi ja sen kritiikiksi.

Ihmisen sisäsyntyinen tarve itsekunnioitukseen ja itsensä tiedostamiseen ovat niitä arvoja joille Hawks rakentaa henkilönsä ja tematiikkansa. Tämä motiivi kulkee läpi Rio Bravon yhdistävänä rakenneperiaatteena. Se esitellään jokaisen henkilön ensi kertaa ilmestyessä kuin fuugan aihe ja sitä kehitellään läpi koko elokuvan kontrapunktisesti ja fuugan ankaruudella. Se esitellään negatiivisena Duden kumartuessa poimimaan lanttia sylkykupista ja positiivisena Chancen puuttuessa asiaan. Coloradon ensimmäinen repliikki on sekin muunnelma teemasta kuten myös Stumpyn tai Feathersin esittäytyminen. Teema on kaikkialla läsnä ilmeten sekä Chancen taistelussa itsekunnioituksen puolesta että Duden kamppailusta sitä vastaan, huipentumana ”Kurkunleikkaajan laulun” sankarillisten assosiaatioiden vaikutus Dudeen hänen uudelleenlankeamisensa hetkellä. Hän on kohottamassa lasiaan, mutta pysäyttää liikkeensä ja kaataa viskin takaisin pulloon läikyttämättä pisaraakaan. Se on hänen voiton hetkensä ja yksi elokuvan historian suurista hetkistä.

– Robin Woodin (Howard Hawks, 1968 & 1981) mukaan ST (tekijätietoa päivitti AA 14.6.2007)

Kopio: 35mm filmi
Elokuvassa tekstitys sekä suomeksi että ruotsiksi.