KAVI – STRANGE DAYS

KAVI – STRANGE DAYS

Ma 6.3.2017 klo 19.00

MOVE 2-sali

Liput: 5€

 

KAVI – STRANGE DAYS

Lajien sekoittuminen on väistämätön osa elokuvakulttuurin kehitystä, kun uutta on keksittävä mutta kaikkea on jo kokeiltu vanhojen kaavojen puitteissa. Usein tulokset ovat olleet epäkoherentteja ja teennäisen tuntuisia. Bigelowin tyylitaituruuteen kuuluu kyky viedä lajityyppejä uusiin suorastaan ekspressionistisiin ulottuvuuksiin ja yhdistellä niitä niin, että ne saavat voimaa toisistaan. Elokuvassa Pimeyden läheisyys (1987) hän sijoitti vampyyritarinan Amerikan keski-länteen, melkeinpä länkkäriympäristöön, ja loi siten aivan omaa mytologiaansa; elokuvassa Kylmää terästä (1994) naispoliisista tulee psykopaatin fetisistisen intohimon kohde; Myrskyn ratsastajissa (1991) surffaus ja laskuvarjourheilu yhtyy poliisitarinaan romansseineen huipentuen yhteen elokuvahistorian huikeimmista takaa-ajoista, vapaaseen pudotukseen monen tuhannen metrin korkeudelta. Näissä töissä Bigelow on osoittanut kykynsä käsitellä fantastisimpiakin aiheita vakuuttavasti ja varmalla tyylitajulla.

Viimeistään Strange Days -elokuvallaan Bigelow kohosi toimintaelokuvan tekijöiden mestarisarjaan. Ollaan tekniikan, aistiärsykkeiden ja väkivallan kyllästämässä maailmassa, jossa paranoiasta on tullut varsin realistinen elämänasenne. Mutta vaikka elokuvan tekno noiriksi luonnehdittu tyyli ja miljöö ovat korostetun keinotekoisia ja meno on hurjaa aina hektistä johdannosta huikeaan finaaliin saakka, Bigelow ei menetä kosketustaan henkilöihin ja heidän henkilökohtaisiin ongelmiinsa – niiden täydessä arkipäiväisyydessä. Philip Strick toteaa arvostelussaan; ”[Bigelowin] näyttelijät joutuvat käyttämään kammottavan latteaa dialogia, mutta hänen johdollaan he löytävät itsestään katseiden ja eleiden varaston, joka saa sen toimimaan”. Useimmilla tarinan henkilöillä ei tunnu olevan maailmassa mitään todellisempaa elämässä kuin perimmiltään tyydyttämättömät tarpeensa ja kaipuunsa, jotka saavat heidät tavoittelemaan alati karkaavaa täyttymystä säälittävällä vimmalla. Heillä on käytössään teknologia, joka vielä kiihdyttää korviketyydytyksen ja alati kasvavien tarpeiden kierteen surrealistisiin mittasuhteisiin. Onko petollisen uskottava fantasia parempaa kuin fantastisuudessaankin alati pettymyksiä tuottava todellisuus? Lopulta kyse on kyvystä henkiseen kasvuun, joka mahdollistuu vain hyväksymällä menetykset, olemalla vuorovaikutuksessa todellisten ihmisten kanssa todellisissa tilanteissa, ei vain omien tarpeidensa ja kaipuidensa luomien mielikuvitusolentojen kanssa.

Entä kuinka vahvoina fiktiiviset kokemukset perimmiltään halutaan kokea? Elokuva kykenee luomaan erityisen vahvan todellisuuden illuusion, ja suuri osa väestöä on tottunut näkemään raakaakin väkivaltaa niin valkokankaalla kuin televisiossakin. Mutta sen psykologinen nautittavuus perustuu oleellisesti etäännytykselle: kaikki tämä tapahtuu jollekulle muulle – ja sitä paitsi kuvitteelliselle henkilölle. Entä jos tämä mahdollisuus etäännytykseen häivytetään? Strange Days on myös kannanotto virtuaaliteollisuuden vaaroihin. Aistien kutakuinkin totaalisen simulaation kautta tapahtuva fantasioihin uppoutuminen lienee todellinen mielenterveydellinen riski. Pienempi mutta sitäkin vaarallisempi mahdollisuus on virtuaalikokemusten ja ”snuffin” yhdistyminen, todellisen raiskaamisen ja tappamisen, raiskatuksi tulemiseen ja kuolemisen tekeminen mahdollisimman välittömästi koettavaksi ulkopuoliselle. Strange Days itse asemoituu melkeinpä rajapyykiksi, jonka tuolla puolen esimerkiksi väkivallan näkeminen tai näkemisen kautta kokeminen ei enää ole ”hauskaa”. Bigelowin huikea fantasia viittaa takaisin todellisuuden suuntaan, periaatteen vuoksi nyt ainakin.

Strange Days sijoittuu vuosituhannen vaihteeseen ja esittää sen mielettömänä sekoituksena yhtäältä ahdistusta, väkivaltaa ja ahdistusta, toisaalta toivoa ja kykyä uudistua. Apokalyptis-utooppinen vire ei menetä paljoakaan tehostaan, vaikka vuosituhannen vaihde olikin rauhallinen ja jäi suurelta osin tavallisen TV-viihteen tasolle. Unelma kiehtovammasta, teknologisesti edistyneemmästä mutta silti inhimillisten tarpeiden käynnissä pitämästä maailmasta säilyy.

– HB 13.1.2000 – lähteitä: Lizzie Francke, ”Virtual Fears”, Sight and Sound December 1995; Philip Strick, arvostelu, Sight and Sound, January 1996

Kopio: 35mm filmi

Ovet aukeavat: klo 18.30

Tapahtuma alkaa: klo 19.00

Tapahtuman kesto: 145min

Ikäraja: K16

Tila: MOVE 2-Sali

Järjestäjät: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, Varsinais-Suomen elokuvakeskus

Lisätiedot: https://kavi.fi/fi/ohjelmisto/aluesarjat/turku