KINOKOPLA: HYMYILEVÄ MIES

Juho Kuosmasen ohjaamaa Hymyilevää miestä ja Martin Scorsesen ohjaamaa ja Paul Schraderin käsikirjoittamaa Kuin raivo härkää (Raging Bull, 1980) yhdistää se, että molemmat ovat värielokuvan valtakaudella tehtyjä tositapahtumien innoittamia mustavalkoisia nyrkkeilyelokuvia. Muita yhtäläisyyksiä ei juuri ole. Paitsi se, että molemmat ovat mestariteoksia.

Hymyilevä mies on vuosikymmenen suuria suomalaisia elokuvatapauksia. Elokuva voitti ensimmäisenä suomalaisena elokuvana Cannesin arvostetun Un Certain Regard –sarjan parhaan elokuvan palkinnon (viime näytössarjassa esittämämme Pässit voitti saman palkinnon). Lisäksi elokuva valittiin mm. viime vuoden parhaaksi eurooppalaiseksi esikoisohjaukseksi European Film Awards –kilpailussa. Elokuva on saamiensa palkintojen lisäksi jo lunastanut pysyvän paikkansa suomalaisessa elokuvahistoriassa, ja se on saanut kriitikoilta miltei varauksetonta ylistystä.

Hauskaa elokuvassa on, että toisaalta se on niin perisuomalainen, että naurattaa, mutta sitten taas toisaalta niin universaali, että koskettaa. En ihmettele lainkaan, että ulkomailla vaikututtiin tästä osaltaan niin eksoottisen ja lakonisen suomalaisesta elokuvasta. Elokuvan dialogi tuokin hetkittäin mieleen Aki Kaurismäen elokuvista tutun dialogin. Mistään kopioidusta tyylistä ei kuitenkaan missään nimessä voida puhua, vaan Kuosmanen on aivan omaa luokkaansa oleva tyylitaituri.

Nyrkkeilyelokuvat muodostavat oman genrensä, mutta Hymyilevä mies ei todellakaan toista konventioita, jos niitä kyseisen hajanaisen genren sisällä varsinaisesti edes on. Näkökulma on kuitenkin epätavallinen, ja siksi tuore, ja nyrkkeilykehä onkin vain jonkin syvemmän ulkoinen puite. Nyrkkeily on vain kehys Olli Mäen (Jarkko Lahti) omalle jaakopinpainille, kamppailulle valinnoista. Valitako keskittyminen uran huipentavaan mahdollisuuteen, jonka hänen managerinsa Elis Ask (Eero Milonoff), nyrkkeilylegenda hänkin, on hänelle pedannut, vai rakkaus, jonka kohteena on tuleva vaimo Raija Mäki (Oona Airola)? Historian jälkiviisaudella vastaus sisältyy kysymykseen.

Elokuvan Olli Mäki, yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä suomalaisnyrkkeilijöistä, ei halua istua rooliinsa odotettuna urheilusankarina, miehenä jonka hartioilla painavat odotukset höyhensarjan maailmanmestaruuden voitosta Helsingin olympiastadionilla vuonna 1962. Olli päättääkin otella aivan omassa sarjassaan – itseään vastaan. Ja tuossa sarjassa käydyn ottelun voittaa lopulta rakkaus.

J-P Passin kameran hienovaraisesti tallentamien mustavalkoisten kuvien luomasta 1960-luvun maailmasta ei löydy sijaa kyynisyydelle, vaan elokuva on ihmisyyden, rakkauden ja vapauden riemuvoitto. Jos tämä elokuva todella godardilaisittain ”on totuutta 24 kertaa sekunnissa”, on totuus jotain hyvin kaunista.

Esitysajat: klo 17.00 ja 20.00

Elokuvan kesto: 92 min

Ikäraja: K7

Liput: 5€ (vaatii jäsenkortin 1€)

Tila: MOVE 2 – sali

Järjestäjä: Kinokopla

Lisätiedot: http://kinokopla.fi/index.html