KAVI: BLUE VELVET – JA SINISEMPI OLI YÖ

Ma 27.09.2021

Liput

Pääsyliput: 6 €
Liput myydään ovelta

Tapahtuman tiedot

Päivä: 27.09.2021
Ovet aukeavat klo 18.30
Tapahtuma alkaa: 19:00
Tila: Kino-sali
Ikäraja: K-16
Kesto: 121 min
Suom. tekstit/svensk text
Saapuminen »

 

Blue Velvet – ja sinisempi oli yö / Blue Velvet – och blåare var natten

Yhdysvallat 1986. Tuotanto: De Laurentiis Entertainment Group / Richard Roth. Ohjaus ja käsikirjoitus: David Lynch. Kuvaus: Frederick Elmes. Musiikki: Angelo Badalamenti (es. Film Symphony of Prague); “Blue Velvet” (Lee Morris, Bernie Wayne, es. Bobby Vinton, Isabella Rossellini); ”In Dreams” es. Roy Orbison. Kuvasuunnittelu: Patricia Norris. Leikkaus: Duwayne Dunham. Pääosissa: Kyle MacLachlan (Jeffrey Beaumont), Isabella Rossellini (Dorothy Vallens), Dennis Hopper (Frank Booth), Laura Dern (Sandy Williams), Hope Lange (Rva Williams), Dean Stockwell (Ben), George Dickerson (Etsivä Williams), Priscilla Pointer  (Rva Beaumont), Frances Bay (Barbara-täti), Jack Harvey (Tom Beaumont), Ken Stovitz (Mike), Brad Dourif (Raymond), Jack Nance (Paul), J. Michael Hunter (Hunter), Dick Green (Don Vallens), Fred Pickler (Keltamies), Philip Markett (Tri Gynde), Peter Carew (Coroner). Helsingin ensiesitys: 3.7.1987 Bristol 1, maahantoja: Finnkino – VHS: Video Transworld Video, Scanbox Entertainment Finland – DVD: 2002 Finnkino, 2006 Scanbox tupla-dvd liitedokumentteineen – tv-lähetyksiä: 5.5.1992 TV3, 28.4.2005 MTV3 – VET94719 – K18 – 3310 m / 120 min

Blue Velvet on kriitikoilta saanut ainakin seuraavia lajimerkintöjä: pornoelokuva, vertaus synnistä ja pelastuksesta, kulttielokuva, modernia gotiikkaa, kehityselokuva, korkeakulttuurinen roskaelokuva, film noir, murhamysteeri, pikkukaupunkielokuva, unielokuva, komedia ja surrealistinen jännityselokuva. David Lynch on löytänyt amerikkalaisen viihdekulttuurin aarteistot eikä juurikaan piittaa lajityyppien puhtaudesta – siksi hänen elokuvansa tuntuvat sijoittuvan useampaan lajityyppiin yhä aikaa. Lynch tuntuu rikkovan konventioita ja hakevan epätavallisia kytkentöjä päästäkseen kiinni johonkin tuntemattomaan, tuttujen kaavojen puitteissa näkymättömään ilmiöön.

Blue Velvetin tarina on nuoren ja viattoman Jeffreyn matka siihen inhimilliseen pimeyteen, joka väijyy idyllisenä esiintyvän (amerikkalaisen pikkukaupunkielokuvan myytin mukaisesti) uneliaan puuntuottajakaupungin Lumbertonin tuttujen pintojen takana. Liian ystävälliset ihmiset, liian valkoisina hohtavat aidat ja liian punaiset ruusut ovat normaaliuden kudosta, joka kuitenkin pettää kun pojan utelias katse ei jätä kiehtovaa yökerholaulajatarta eikä hänen liittyvää rikosvyyhtiä rauhaan. Kun Jeffrey piiloutuu laulajattaren vaatekaappiin ja tirkistelee naisen ja maanisen psykopaatin Frankin välistä sadomasokistista kohtausta, katsoja on samassa asemassa kuin Jeffrey, voyeuristina paikalla. Elokuva rinnastaa nuoren miehen kokemusten etsinnän, poliisietsivän tutkimustyön ja elokuvan katsomisen käytännön toisiinsa – siksi Blue Velvet on samalla kertaa sekä katsetta varten lavastettu spektaakkeli että analyysi siitä.

Aivan kuten Villissä sydämessä ja sittemmin tv-sarjassa Twin Peaks. Lynch ilakoi Blue Velvetissä sillä biologisen ja moraalisen rappion kuvastolla joka oli hänelle läheistä jo Eraserheadissä ja jonka arkimaailma mieluusti peittää näkyvistä ja määrittelee saastaksi kyetäkseen vetämään selväpiirteiset rajat kulttuurin ympärille. Blue Velvet rikkoo yksityisen ja julkisen, “näkymättömän” ja “näkyvän” rajaa mätänemisen, irtileikattujen ruumiinosien, seksuaalisen väkivallan, hulluuden, sadomasokististen rituaalien, homoseksuaalisuuden, naisen alistamisen ja huumeiden käytön kuvin. Ne tuottavat ilmaisua, joka sekä pelottaa että vetää puoleensa.

Joidenkin kriitikoiden mukaan Blue Velvet on postmodernin elokuvan avainteoksia siksi, että se ei modernismin tapaan problematisoi vain representaatiota, vaan ennen kaikkea sen mikä ymmärretään todelliseksi. Kun modernistit koettivat kiinnittää huomion kuvan pintaan ja sen materiaalisuuteen, Blue Velvetin Lynch kyseenalaistaa – surrealismin ja pop-taiteen hengessä – todellisuuden ennalta sovitun luonteen, mutta tarjoaa samalla pintatason merkkien leikkiä. Ja kun realismin nimeen vannovat elokuvantekijät yrittävät jäljittää katoavaa todellisuutta, Lynch koettaa parhaansa mukaan kadottaa konventionaalisesta todellisuudesta loputkin.

– Kari Salmisen (“David Lynchin kamerasiveltimen jäljet”, Elävän kuvan vuosikirja 1991) mukaan

Kopio: 35mm filmi

Lisätiedot: https://kavi.fi/elokuva-arkisto-myos-verkossa-2/aluesarjat/turku/