KAVI – HAUKAT JA VARPUSET

Ma 08.11.2021

Liput

Pääsyliput: 6 €
Liput myydään ovelta.

Tapahtuman tiedot

Päivä: 08.11.2021
Ovet aukeavat klo 18.30
Tapahtuma alkaa: 19:00
Kesto: 89 min.
Ikäraja: S
Suom. tekstit/svensk text
Tila: Kino-sali
Saapuminen »

 

Uccellacci e uccellini

Haukat ja varpuset / Hawks and Sparrows

Italia 1966. Tuotantoyhtiöt: Arco Film. Tuottaja: Alfredo Bini. Ohjaus: Pier Paolo Pasolini. Käsikirjoitus: Pier Paolo Pasolini. Kuvaus: (mv 1,85) Mario Bernardo, Tonino Delli Colli. Lavastus: Luigi Scaccianoce. Pukusuunnittelu: Danilo Donati. Kampaukset: Adriana Cassini. Make-up: Vittorio Biseo. Kasvit ja kukat: Adriano Ceccotti. Lintukokoelma: Domenico Rossi. Eläinasiantuntija: Pino Serpe. Musiikki: Ennio Morricone (nimiruno: san. Pier Paolo Pasolini, es. Domenico Modugno, ”Carmé Carmé: san. ja es. Totò). Leikkaus: Nino Baragli. Äänitys: Pietro Ortolani. Kuvauspaikat: Rooman laitakaupungit ja ympäristö (Fiumicino, Alberone), Toscana, Assisi. Pääosissa: Totò (Innocenti Totò / Veli Ciccillo), Ninetto Davoli (Innocenti Ninetto / Veli Ninetto), Femi Benussi (Luna), Rossana Di Rocco (Ninetton ystävä), Lena Lin Solaro (Urganda La Sconosciuta), Rosina Noroni (talonpoikaisnainen), Renato Capogna, Umberto Bevilacqua, Pietro Davoli (moukkia), Gabriele Baldini (Danten hammaslääkäri), Riccardo Redi (insinööri), Lean Lin Solaro (Urganda), ym. Ensiesitys: 5.4.1966 Milanossa – Helsingin ensiesitys: 9.2.1973, La Scala – VET 78910 – S – 2428 m / 86 min

Haukat ja varpuset on eräänlainen Pasolinin kunnianosoitus Rossellinille: ironinen, veitikkamainen, mutta hellä. Elokuva on ulkoasultaan lattea ja harmaa, ”epädramaattinen” samaan tapaan kuin neorealismin alkukauden teokset. Mutta heti ensi hetkistä lähtien alkutekstien ironinen muoto, ilkikurinen musiikki sijoittavat sen satiirin ja huumorin alueelle. Entä päähenkilöt? Totò, tuo italialaisen elokuvan suurenmoinen koomikko, ja hänen kumppaninsa, kaikkialla läsnä oleva ja vastustamaton Ninetto Davoli vievät meidät kerralla jonnekin Chaplinin tyyppisten harhailevien klovnien maailmaan.

Kysymys on sanalla sanoen faabelista, eikä siihen tarvita todisteeksi muuta kuin, että elokuvan kolmas päähenkilö on korppi, joka puhuu lakkaamatta ja on samalla hiukan pedantti, ikävystyttävä, rakastettava, surullinen, mutta kuitenkin melko selväjärkinen. Hän on eräänlainen marxilaisen ideologian äänitorvi ja filosofi-propagandisti – hyvin lähellä Pasolinia itseään. Saamme seurata näitä kolmea sankaria heidän vaelluksellaan, matkalla halki neorealistisen maiseman, koomis-ilkikurisen musiikin säestyksellä ja godardilaisten välitekstien jäsentäessä kokonaisuutta. Matka tarjoaa hyvän maaperän erilaisille seikkailuille ja painaville keskusteluille. Totò ja Ninetto kävelevät, puhuvat, tapaavat ihmisiä: ilotytön, köyhiä ihmisiä, rikkaita porvareita ja jopa kiertävän sirkuksen. He kohtaavat myös Italian kommunistisen puolueen suuren johtajan Togliattin hautajaissaattueen (se on toteutettu autenttisin uutiskuvin: kansanjoukkoja, kyyneleitä, punaisia lippuja).

Elokuvan puolivälissä korppi kertoo (ja Pasolini näyttää meille) tarinan veli Ciccillosta ja hänen nuoresta munkkiveljestään Ninettosta, jotka Fransiskus Assisilainen lähettää käännyttämään haukkoja ja varpusia. Elokuvan sävy muuttuu kevyesti, valkokangas loistaa eräänlaista ”pyhyyden” sädekehää, olemme lumotussa, mutta kuitenkin neorealistisessa maailmassa. Rossellinin Francesco, Guillare di dio tulee välittömästi mieleen. Musiikki muuttuu kirkolliseksi.

Mahtavien yritysten ja muutamien ihmeellisten käänteiden jälkeen linnut saadaan käännytettyä. Mutta kaikki päättyy tragediaan: haukat hyökkäävät varpusten kimppuun ja tuhoavat nämä. Kyynelsilmin munkkimme palaavat Pyhän Fransiskuksen luo. Ja hän tietää, hän on levollinen ja selittää, että eri luokat syövät jatkuvasti toisiaan. Lämpimästi hän puhuu tarpeesta luoda jonakin päivänä yhteiskunta, jossa tällainen olisi mahdotonta. Se voisi olla Karl Marxin tekstiä, mutta itse asiassa kysymys on paavi Paavali VI:n eräästä YK:ssa pitämästä puheesta. Ja täynnä uskoa Ciccillo ja Ninetto ryhtyvät jälleen saarnaamaan.

Koko elokuvan ajan korpilla on tarve kommentoida, filosofoida, selittää kaikkea niin kuin Togliattin aikakauden hyvän vasemmistointellektuellin tuleekin: ”Tie alkaa ja matka on jo lopussa. Aforismit koskevat vähän kaikkea: kapitalismia, prostituutiota, ylikansoitusta jne. ”Kun rikas kuolee, elämä on sentään antanut hänelle jotakin. Mutta kun köyhä kuolee..”

Oivallamme, että korpilla (vai onko se Togliatti tai Pasolini itse?) ei valitettavasti enää ole suurtakaan merkitystä. Elokuvan lopussa Totò keittää jotakin. Se on korpin loppu: Totò ja Ninetto syövät sen. Korppi on kuollut ja elokuva päättyy chaplinilaisen kuvaan, jossa Totò ja Ninetto huolettomina vaeltavat pitkin tietä ja kohti auringon valaisemaa taivaanrantaa.

 – Marc Gervais (teoksesta Pier Paolo Pasolini, Cinéma d’Aujourd’hui 1973) ST

 Kopio: 35 mm filmi

Lisätiedot: https://kavi.fi/elokuva-arkisto-myos-verkossa-2/aluesarjat/turku/