KAVI – HENKILÖKOHTAISIA KYSYMYKSIÄ

Ma 14.03.2022

Liput

Pääsyliput 6 €
Lipunmyynti alkaa puoli tuntia ennen näytöstä.

Tapahtuman tiedot

Päivä: 14.03.2022
Ovet aukeavat 18:30
Tapahtuma alkaa: 19:00
Tila: Kino-sali
Kesto 96 min
Ikäraja: S
Suom. / ruots. tekstitykset
Saapuminen »

 

Neuvostoliitto 1978. Ensi-ilta: 1979. Tuotantoyhtiö: Qartuli Pilmi (Gruzija-Film). Tuottaja: N. Imerlishvili (dir. kartiny). Ohjaus: Lana Gogoberidze. Käsikirjoitus: Zaira Arsenishvili, Erlom Ahvlediani, Lana Gogoberidze Kuvaus: Nugzar Erkomaishvili – väri. Lavastus: Hristesia Lebanidze (hud-post). Erikoistehosteet: V. Erhan. Puvut: L. Matshavariani. Ehostus: S. Askerova. Musiikki: Gija Kantsheli. Esittää: Georgian valtion sinfoniaorkesteri, D. Kahidzen johdolla. Leikkaus: S. Matshaidze. Ääni: V. Dolidze. Pääosissa: Sofiko Tshiaureli (Sofiko), Gija Badridze (Artshil), Ketevan Orahelashvili (äiti), Zhanri Lolashvili (Irakli), Salome Kantsheli (Maro), Levan Abashidze (Sandro), Nutsa Aleqsi-Meskhishvili (Eka), Anuka Nizharadze (pikku Sofiko), Ketevan Botshorishvili (Keto), Manana Gamtsemlidze, Nana Dzordzadze, Nana Mtshedlidze, Gigola Talakvadze. Ei Suomen ensi-iltaa; maahantuoja: Kosmos-Filmi; venäjäksi dubattu versio; suom. / ruots. tekstit: Leena Solovjova / Jutta Leffkowitsch – 2649 m / 96 min

Vaikka Lana Gogoberidzen (s. 13.10.1928 Tbilisissä, Georgiassa, silloisessa Neuvostoliitossa) elokuvat ovatkin teemoiltaan ja genreiltään erilaisia niissä kaikissa on tunnusomainen ilmapiiri. Lyyrinen tarina georgialaiskylästä Me vhedav mzes (”Näen auringon”, 1965), elokuvat Georgian urbaanista älymystöstä, hilpeä, palkittu musikaali Aurzari salhinetsi (”Ilo irti”, 1975) – kaikille on yhteistä herkkyys, aitous, avoimuus ja uteliaisuus.

Sama henki vallitsee myös elokuvassa Henkilökohtaisia kysymyksiä. Pyrkiessään syvemmälle nykytodellisuuden tutkimuksessaan Gogoberidze valitsee päähenkilökseen journalistin, nykyaikaisen naisen, joka tutustuu työssään monenlaisiin ihmisiin ja paikkoihin. Yleisinhimillisten sekä miehiä että naisia koskevien ongelmien ohella on olemassa myös erityisiä naisten kysymyksiä, jotka jokainen nykynainen joutuu jatkuvasti kohtaamaan. Esimerkiksi: miten yhteiskunnallinen aktiivisuus on yhdistettävissä kotirouvan ja äidin velvollisuuksiin; ja miten on mahdollista samalla säilyä iloisena, puoleensavetävänä ja hyväntuulisena.

Pääosa on kirjoitettu näyttelijätär Sofiko Tshiaurelille, ja käsikirjoitusta muokattiin hänen yksilöllisiin piirteisiinsä sopivaksi. Kaikki tämä toi syvyyttä ja substanssia hänen tulkintaansa journalistina.

Elokuva kertoo hänen elämänsä tarinan noin 30 vuoden ajalta, lapsuudesta 40 vuoden ikään. Ammatilleen omistautuneena hän jakaa monien nykynaisten tavoin aikansa työn ja perheen välillä. Mies, kaksi kouluikäistä lasta, äiti, tädit… Hänellä on aikaa kaikille. Ainakin melkein.

Käsikirjoittaja ja ohjaaja kuvaavat hänen elämänsä kaikkia puolia: hänen suhdettaan mieheensä, lapsiinsa, sukulaisiinsa, uuvuttavia päivittäisiä tehtäviä ja työmaailmaa, jolla on hänen elämässään olennainen sisältö.

Työssään hän laatii artikkeleita sanomalehteen, haastattelee monia ihmisiä ja matkustaa. Nämä haastattelut ja keskustelut ovat elokuvan keskeistä perustaa. Ehkäpä nuo haastattelut, joissa ihmiset kertovat yksinkertaisin ja selvin sanoin elämästään, ovat tärkeämpiä kuin sankarittaren oma tarina. Enimmäkseen Sofiko kohtaa naisia, useimmiten tavallisia naisia. Millaisia ovat nykypäivän Tbilisin naiset? Sofikon oman elämän tarina punoutuu muiden ihmisten kohtaloiden lomaan.

Haastattelut tuovat elokuvaan uusia kudoksia. Kustakin kasvaa elämäntarina, joka ei ole ehkä epätavallinen mutta jossa kuitenkin on ainutlaatuisen yksilöllisyyden leima. Vanha kirjastonhoitaja sanoo Sofikolle: ”Olet onnekas nainen”. Siltä näyttääkin, mutta lyhyissä takaumissa palataan Sofikon lapsuuteen. Julma kohtalo erotti hänet äidistään pitkäksi aikaa, ja hän joutui kahden tätinsä hoiviin. Ja nyt 40 vuoden iässä elämä tuo hänelle uusia koettelemuksia, jotka verottavat vakavasti hänen henkistä voimaansa.

Näyttää siltä, että Sofiko on monien murheiden jälkeen rakentanut onnellisen perheen, jotka sitovat yhteen rakkauden ja hellyyden siteet. Mutta äkkiä hänen ja hänen miehensä väleihin syntyy murtuma. Sofiko yrittää esiintyä kuin mitään ei olisi tapahtunut… Tshiaurelin tulkitsemana hän on ylpeä, vitaalinen nainen. Hänen avoin ja optimistinen elämänasenteensa ovat varustaneet hänet hyvin kohtaamaan vaikeudet, sillä hän tietää onnettomuuden hinnan. Siksi hänen kysymyksensä miehelleen ”Miten tästä eteenpäin?” ei ole avuton eikä epätoivoinen vaan vain katkera ja surullinen.

Ketevan Orahelashvili tulkitsee väkevästi äitiä, jonka kuohuva elämä on vaikuttanut väkevästi hänen tyttäreensä ja siskoihinsa. Hänen Maro-siskonsa on tulinen kuin pippuri (esittäjänä Salome Kantsheli), ja hänen Keto-siskonsa puolestaan kärsivällisyys itse (tulkitsijanaan Ketevan Botshorishvili); he ovat kaikki vastukset kestävän lujuuden ja arvokkuuden perikuvia. Nämä upeat näyttelijättäret ilmentävät väkevästi naisen arvokkuuden teemaa, kykyä säilyttää integriteetti kaikissa olosuhteissa.

Loppuhimmennyksessä Sofiko kävelee Tbilisin ihmisiä vilisevällä kadulla. Hän lienee tehnyt valintansa. Loppu korostaa elokuvan sanomaa siitä, että ihmisen arvokkuus kestää minkä tahansa olosuhteiden paineen.

– Latavra Dularidzen mukaan (Soviet Film 7/1979) AA 18.3.2003

Järjestäjät: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, Varsinais-Suomen elokuvakeskus

Lisää informaatiota:
https://kavi.fi/elokuva-arkisto-myos-verkossa/aluesarjat/turku/