12.11.2018

KAVI: Jästipääjeparit

Liput

5 €

Tapahtuman tiedot

Päivä: 12.11.2018
Aika: klo 19
Ovet avataan klo 18.30
Tapahtuman kesto: 113 min
Ikäraja: K-16
Tila: MOVE 2 | Saapuminen »

Freebie and the Bean

Jästipää jeparit / Jästipääjeparit / Tokiga snutar

Yhdysvallat 1974. Tuotantoyhtiö: Warner Bros. Vastaava tuottaja: Floyd Mutrux. Tuottaja ja ohjaus: Richard Rush. Käsikirjoitus: Robert Kaufman – Floyd Mutruxin tarinasta. Kuvaus: Laszlo Kovacs – Technicolor – Panavision (anamorfinen). Lavastus: Hilyard Brown. Leikkaus: Michael McLean, Fredric Steinkamp. Erikoistehosteet: Sass Bedig, Hal Millar [nc], Ernie Smith [nc], Tim Smyth [nc]. Ehostus: Donald Schoenfeld. Musiikki: Dominic Frontiere. Laulut: ”You and Me”, ”Hard Core Man”, ”When You Need Someone” – Dominic Frontiere, Bobby Hart, Danny Janssen. Ääni: Barry Thomas. Äänitehosteet: James Nelson, Sam Shaw. Pääosissa: Alan Arkin (Benito ”Bean” Vasquez), James Caan (Freebie), Loretta Swit (Mildred Meyers), Jack Kruschen (Red Meyers), Mike Kellin (luutnantti Rosen), Paul Koslo (Whitey), Linda Marsh (Barbara – Freebien nainen), John Garwood (autonkuljettaja), Alex Rocco (piirisyyttäjä), Valerie Harper (Consuelo – Beanin vaimo), Christopher Morley (transvestiitti), Evel Knievel (moottoripyöräilijä) [nc]. Helsingin ensiesitys: 7.3.1975 Boston – maahantuoja: Warner Bros. / Columbia Pictures – VET 83419 – K16 – 3094 m (leikattu 15 m) / 113 min. Videojulkaisu: 1980-luvulla Fazer Musiikki / Scanvideo. Televisioesityksiä: 19.7.1990 TV3, 5.12.1999 YLE TV2

”Harvoin on kaksi jeparia saanut aikaan pahempaa kaaosta! Etsivät Freebie ja Benito “Bean” Vasquez löytävät vuoden tuloksettoman uurastuksen jälkeen todisteita gangsteripomo Red Meyersin osallisuudesta laittomaan uhkapelitoimintaan San Franciscossa. Joku on luvannut palkkion Meyersin nitistämisestä, ja Freebie ja Bean yrittävät pelastaa tulevan vankinsa pidättämällä hänet itsensäpaljastajana. Syyttäjä ei kuitenkaan lähde leikkiin mukaan. Etsiväraukoilla on nyt edessä kolme hikistä päivää täynnä villiä autohurjastelua, kun he yrittävät pitää Meyersin hengissä oikeudenkäyntiin saakka.”

– Jästipää jeparit -videojulkaisun takakansiteksti

San Franciscosta tuli modernin poliisielokuvan ikoninen miljöö elokuvissa Bullitt (1968) ja Likainen Harry (1971). Richard Rushin Jästipää jeparit jatkaa edeltäjien säännöistä piittaamatonta toimintaa ja panostusta takaa-ajoihin, mutta vaihtaa asiallisen otteen yliampuvuuteen. Painopiste on poliisikaksikon komediallisessa sanailussa ja viha-ystävyyssuhteessa. Jästipää jeparit on ”buddy-toimintaelokuvan” perinteen kivijalka, jonka asetelmien ja meiningin vaikutus näkyy etenkin Joel Silverin menestystuotannoissa 48 tuntia (1982) ja Tappava ase (1987). Elokuvan menestys poiki tv-sarjan nimeltä Freebie and the Bean (1980–1981), josta puuttui keskeinen vetonaula, Alan Arkinin ja James Caanin yhteispeli: pääosia esittivät Tom Mason ja Hector Elizondo. Alkuperäinen Jästipää jeparit on aikansa rikoselokuville tyypilliseen tapaan ratkaisevasti tv-tarjontaa rajumpaa kerrontaa. Väkivaltaista ja ”saastaista” urbaanimenoa hyväntuuliseen irrotteluun luontevasti yhdistävä kokonaisuus tuntuu leimallisesti 1970-luvun puolivälin tuotteelta: jotain samanhenkistä voi nähdä vaikkapa Rudy Ray Mooren blaxploitaatiokomediassa The Human Tornado (1975).

Freebien kovat otteet transvestiittista pahista kohtaan ovat elokuvan kiistellyintä antia. Vito Russon dokumentti Celluloid Closet (1995) näkee teoksen osana Hollywood-elokuvien tendenssiä rankaista homoseksuaalisia henkilöitä. ”Transvestiittia ei tapettu, koska hän oli ”hintti” ja uhkasi James Caanin miehisyyttä, vaan koska hän oli vastustaja, jonka kanssa oli toimittava samoin kuin Caan olisi toiminut kenen tahansa kanssa, joka olisi yrittänyt haavoittaa hänen munuaisiaan ja murtaa hänen niskansa yleisessä vessassa”, Dennis Cozzallo kommentoi blogissa Sergio Leone and the Infield Fly Rule. ”On hieman eri asia integroida homohenkilöitä elokuvan luomaan maailmaan (ja kaikkeen mikä siellä on mahdollista) kuin vain rankaista heitä siitä, että he sattuvat siellä olemaan.”

”Kaikista Jästipää jeparien vanavedessä tulleista elokuvista vain Michael Bayn aliarvostettu Bad Boys II pääsee lähelle sattumanvaraisen mutta koreografisesti loistavan rytinän ja päähenkilöiden hervottoman kaksinpelin ainutlaatuista sekoitusta. Mutta sittenkin voi olla vain yksi Jästipää jeparit, suuri, kakofoninen, hulvaton 1970-luvun jäänne, joka saattaa toimia nykyisin vielä paremmin kuin vuoden 1974 joulupäivänä, jolloin tämä paketti ensi kerran avattiin.”

– Lauri Lehtinen 7.1.2017

Kopio: 35mm filmi

Järjestäjät: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, Varsinais-Suomen elokuvakeskus

Lisätiedot (www): https://kavi.fi/fi/ohjelmisto/aluesarjat/turku