KAVI – JOHN CASSAVETES: GLORIA

USA 1980 • Gena Rowlands, John Adames, Buck Henry • käsikirjoitus John Cassavetes • KAVI 35 mm • suom. tekstit/svensk text • K16 • 117 min

Ei varmasti ole mikään sattuma, että Cassavetes rakensi Kiinalaisen kiristäjän murhan gangsterielokuvan konventiosta käsin ja tekee sen uudelleen Gloriassa. Cassavetes on kiinnostunut eksistentialisista ongelmista, ja vastaavalla tavalla kuin Sartre ja Camus aikoinaan saivat innoitusta 1930- ja 1940-lukujen amerikkalaisesta rikoskirjallisuudesta, voidaan kuvitella, että Cassavetesiä ovat kiehtoneet gangsterielokuvan ehdolliset kaavat. Olemisesta ja hengissä säilymisestä ei ole muita takeita kuin toimivan päähenkilön itseluottamus ja moraali. Tästä on kysymys Cassavetesin elokuvassa, siitä miten Gloria löytää ja osoittaa moraalisen vastuunsa itsestään ja muista, miten hän oppii tunteen itsestään ja itsetuntemuksen.

Elokuva sisältää kosolti dramatiikkaa ja toimintaa, lähtien alkuasetelmasta, jossa pienen puertoricolaispojan perhe tapetaan asuntoonsa, koska isä, kirjanpitäjä on vuotanut rikollisjärjestön tietoja FBI:lle ja CIA:lle. Jatkossa poika ja tämän hoiviinsa ottanut Gloria joutuvat gangsterien alituisen uhan edessä pakenemaan henkensä kaupalla pitkin New Yorkin asfalttiviidakkoa. Tiukan juonenkehittelyn ja toiminnallisten huippukohtien sijasta Cassavetesin mielenkiinto on epätavallisen parivaljakon keskinäisen suhteen muotoutumisessa, Glorian kehityksessä vastahakoisesta suojelijasta pojan puolesta taistelevaksi naarastiikeriksi ja pojan vähittäisessä uuden äitihahmon hyväksymisessä, molemminpuolisen kiintymyksen heräämisessä. Äiti, joka alitajuisesti tarvitsee poikaa ja päinvastoin, ja väistämättä he myös ennen pitkää löytävät toisensa: tässä kompleksisessa prosessissa on elokuvan temaattinen ydin.

Cassavetesin aikaisemmasta tuotannosta poiketen Gloria on sävytykseltään satiirinen, eräänlainen vakava farssi, oikeastaan Chaplinin Pojan modernisoitu versio, jossa kaksi toisistaan riippuvaisiksi kiintyvää kulkuria yrittää löytää yhteiselle inhimillisyydelleen tilaa järjestelmän armottomasti jauhavassa lihamyllyssä. Nainen ja lapsi muodostavat hämmentävän parivaljakon, joka vastustajiin iskostuneiden vakiintuneiden roolikäsitysten turvin onnistuu pettämään koneistoa paremmin kuin yksikään miehinen supersankari. Glorian uutuus on myös tässä rooliajattelun mitätöinnissä, odotusten nautittavassa kumoamisessa, kun sorretut ja alistetut pystyvät uhmaamaan miehisiä ammattilaisia ja leikkimään heidän kustannuksellaan. Glorian tulkkina ohjaajan vaimo ja suosikkinäyttelijätär Gena Rowlands tekee jälleen muistettavan osasuorituksen. Hän tuo kliseiseen hahmoon metodinäyttelemisen irrottelevan kurinalaisuuden ja moniulotteisuuden. Hän on äiti, huora ja tappaja samassa persoonassa, kivikova ammattilainen jolta löytyy myös sydäntä.

Visuaalisella tasolla Cassavetes tavoittaa loistokkaasti New Yorkin sykkeen ja atmosfäärin, jota hän piilokameralla tapaili jo esikoisohjauksessaan Varjoja. Vasta nyt hän kuitenkin hyödyntää kotikaupunkinsa läpikotaisen tuntemuksen kriittistä kiintymystä osoittavalla tarkkuudella. Cassavetesin New York on ruman kaunis, riitasointujen kiihkeä metropoli. Heti alkumetrien yönäkymistä lähtien Cassavetes virittää perustunnelman mustan rikoselokuvan realistiselle aaltopituudelle: ränsistyneet vuokratalot, likaiset pikkuhotellit, ahtaat maanalaiset, suttuiset kahvilat ja ihmisruuhkaa pursuvat kadut elävät vakuuttavan autenttisina. 

– Stig Björkmanin (Chaplin 170, 1980), Tapani Maskulan (1981) ja muiden lähteiden mukaan