KAVI – LAITON KAUPUNKI

Ma 18.10.2021

Liput

Pääsyliput: 6 €
Liput myydään ovelta.

Tapahtuman tiedot

Päivä: 18.10.2021
Ovet aukeavat klo 18.30
Tapahtuma alkaa: 19:00
Tila: Kino-sali
Saapuminen »

 

The Lawless

The Dividing Line / Laiton kaupunki

 Yhdysvallat 1949 Tuotantoyhtiö/tuottajat: Paramount/A Pine-Thomas Production/William H. Pine & William C. Thomas.  Ohjaus: Joseph Losey. Käsikirjoitus:  Geoffrey Homes (= Daniel Mainwaring) – romaanistaan “The Voice of Stephen Wilder).  Kuvaus: Roy Hunt.  Lavastus: Lewis H. Creber  Leikkaus:  Howard Smith. Musiikki: Mahlon Merrick.  Pääosissa: Macdonald Carey  (Larry Wilder), Gail Russell (Sunny Garcia), John Sands (Joe Ferguson) Lee Patrick (Jan Dawson), Lalo Rios (Paul Rodrigues), Maurice Jara (Lopo Chavez), Walter Reed (Jim Wilson), Guy Anderson (Jonas Creel), Argentina Brunetti (Mrs. Rodrigues), William Edmunds (Mr. Jensen), Gloria Winters (Mildred Jensen), John Davis (Harry Pawling), Martha Hyer (Caroline Tyler), Frank Fenton (Mr. Prentiss), Paul Harvey (poliisipäällikkö Balke), Ian McDonald (Al Peters), Julia Faye (Mrs.Jensen), Pedro de Cordoba (Mr. Garcia). Helsingin ensiesitys 20.7.1951 Savoy. Maahantuoja: Lii-Filmi Oy. Uusintaesitys: 17.11.1967 Kruunu. Televisiossa 13.10.1991 TV3. – VET: 33899 – K16 – 2100 m / 77 min

Kun RKO-yhtiön ennakkoluuloton tuotantopäällikkö Dore Schary vuonna 1948 uskoi Joseph Loseylle tämän ensimmäisen kokoillan elokuvan Vihreätukkainen poika ohjauksen, oli Loseylla takanaan puoli tusinaa lyhytelokuvaa sekä pitkä ura teatterissa, mm. Brechtin ”Galileo Galilein” legendaarisen New Yorkin-esityksen ohjaus1946-47. 50-luvun alussa, muutaman pienimuotoisen yhteiskuntakriittisen elokuvan jälkeen Losey kutsuttiin senaattori McCarthyn antiamerikkalaista toimintaa tutkivan komission kuultavaksi ja hän joutui lähtemään maasta ja ohjaamaan Euroopassakin salanimillä usean vuoden ajan. Vasta 60-luvun alussa hän vakiinnutti nimensä huomattavana ohjaajapersoonallisuutena.

 Vihreätukkainen poika oli miltei sadunomaisen suuntaan virittynyt tutkielma rasismista, yhteisön painostuksesta vaikka kuinkakin mitätöntä poikkeavuutta kohtaan. Loseyn toinen pitkä elokuva Laiton kaupunki on huomattavan realisitinen kuvaus amerikkalaisesta pikkukaupunkiyhteisöstä, jossa päteminen, ahdistus, seksuaalinen hysteria, ennakkoluulot ja lynkkausmentaliteetti leijuvat koko ajan ilmassa puhjetakseen ensimmäisen sopivan tilaisuuden tullen avoimeksi kriisiksi. Laittomassa kaupungissa tällaisen tilanteen muodostaa kaupunkilaisten ajojahti meksikolaiseen vähemmistöön kuuluva Paul Rodriguesia vastaan. Hän on paennut poliisia tanssipaikalla sattuneen tappelun jälkeen, lisäksi häntä etsitään kuvitellusta väkivallanteosta nuorta tyttöä kohtaan.

Sanomalehtimies Larry Wilder, joka niitettyään mainetta New Yorkissa on asettunut takaisin pikkukaupunkiin, ottaa asiakseen Paulin puolustamisen. ”Pelko oli hänen ainoa rikoksensa”, kirjoittaa hän lehdessään. James Leahy on Losey-teoksessaan huomauttanut, että täysin epäitsekkäitä eivät Larrynkään motiivit ole: paitsi että hän edustaa liberialismin ihanteita ja haluaa varmasti toteuttaa niitä myös käytännössä, tilanne koskettaa syvästi myös hänen henkilökohtaisia ongelmiaan, hänen pyrkimystään olla kokonainen, tavoittaa lapsuuden pikkukaupungin unenomainen ehjä maailma, saavuttaa arvostusta ja päteä meksikolaistyttö Sunnyn silmissä jonka kanssa hänellä on rakkausjuttu meneillään.

Paulin pidätyksestä muodostuu mahtava julkinen näytelmä, jossa jutun alkusysäystä ja syntynyttä sensaatiota on vaikea erottaa toisistaan. Fritz Langin elokuvassa Fury (1936), joka niinikään käsitteli massahysteriaa, lehdistössä oli vielä myönteinen rooli yhteisön omatuntona. Laittomassa kaupungissa tai Billy Wilderin pari vuotta myöhemmässä elokuvassa Tuhansien silmien edessä lehdistö on vahvasti osasyyllinen yksilöön kohdistuvaan painostukseen ja sen myötä leviävään kollektiiviseen houreeseen. Kenties kaikkein vimmaisimmat näkemykset on aiheesta sittemmin nähty Arthur Pennin Armottomissa (1966) ja Schlöndorffin & Von Trottan ajankohtaisessa Böll-sovituksessa Katharina Blumin menetetty maine.

”Varmasti Laiton kaupunki kuuluu hyvin varhaiseen kehitysvaiheeseeni… musiikkia en päässyt kontrolloimaan, banaalia ja kauheaa johtosäveltä vastaan taistelin minkä voin. Leikkausta saatoin jossain määrin valvoa. Hyvän joukon meldraamaa olisin kyllä mielelläni poistanut käsikirjoituksesta, erityisesti sen mikä koski tytön oletettua raiskausta. Asia joka minua tietenkin kiinnosti oli valkoisen ja meksikolaisen yhteisön suhde, ja myös vastuun ongelma, sanomalehtimiehen osa…

Epäilemättä Amerikan yhteiskuntajärjestelmä on hyvin yksinkertainen ja siksi usein hyvin vastakohtainen: joskus hyvänsuopa, joskus pahansuopa, joskus hyvin suvaitsevainen, joskus lynkkauskopla.” (Losey).

– Sakari Toiviainen

Kopio: 35 mm filmi