KAVI: Maurice Pialat: ITKE RAKASTETTU SYDÄN

Ma 11.03.2024

Liput

Liput 7 €
Alle 12-vuotiaat 5 €

Lipunmyynti aloitetaan 30 min. ennen näytöksiä

Tapahtuman tiedot

Päivä: 11.03.2024
Ovet aukeavat tunti ennen tapahtuman alkua.
Tapahtuma alkaa: 19:30
Tila: Kino-sali
Kesto: 87min
K-16
Saapuminen »

 

La gueule ouverte/Gråt mitt hjärta, Ranska 1973 • Philippe Léotard, Monique Melinand, Hubert Deschamps • KAVI 35 mm • suom. tekstit/svensk text

“Klassikko jo syntyessään”, luonnehti Variety-lehden Gene Moskowitz Maurice Pialat’n kolmatta pitkää elokuvaa Itke rakastettu sydän. Kuten Pialat’n varhemmassa (Minä en rakasta sinua, 1972) ja myöhemmässä (Loulou, 1980; A nos amours, 1983) tuotannossa, tässäkin on kysymys ihmissuhteiden ja kriittisen elämäntilanteen tutkielmasta. Viisissäkymmenissä oleva nainen on kuolemassa syöpään. Mitään ei voida tehdä. Perhe odottaa kuolemaa ja käy velvollisuudentuntoisesti läpi tavalliset seremoniat. Aviomies ja aikuinen poika vaimoineen tekevät tervehdyskäyntejä sairaalaan ja hoitavat kuolevaa huomaavaisesti sen jälkeen kun hänet on siirretty kotiin toivottomana tapauksena.

Aika sairauden toteamisesta kuolemaan luo elokuvan puitteet, joissa Pialat tutkii perheen elämää ja perheenjäsenten keskinäisiä suhteita. Niissä on salattuja jännitteitä, jotka Pialat’n kerronta vaivihkaa tuo näkyviin. Samalla kuoleman läsnäolo terävöittää päähenkilöiden eletyn elämän arvot ja saattaa ne uuteen valoon, ainakin viittaa uudelleenarvioinnin mahdollisuuteen. Kuoleman kuvauksessa Pialat pysyy toteamisen tasolla, lankeamatta tunteellisuuden tai filosofoinnin houkutukseen. Lähestymistapa on läpikotaisin “tosi”, aidon makuinen.

Pialat kertoo tarinansa rauhallisin, viipyilevin tuokiokuvin, jotka näennäisessä eleettömyydessään ja “tapahtumattomuudessaan” kertovat paljon. Tärkeää ei ole pelkästään se mitä sanotaan tai tehdään, vaan myös se mikä jää sanomatta ja tekemättä, aavistuksenomaisena ilmaan. Hautajaisten jälkeen poika hyvästelee isänsä ja lähtee takaisin Pariisiin. Pitkä kamera-ajo pitkin auvergneläisen pikkukaupungin katuja kokoaa elokuvan keskeiset aiheet ja tunnelmat: jäähyväiset, väsymyksen, alistumisen. Katsoja voi aavistaa isän yksinäisyyden, sen että poika ei enää palaa, sen minkälaisen elämän hän jättää taakseen ja mitä hän sillä hetkellä tuntee mielessään. Yhteen yksinkertaiseen otokseen Pialat onnistuu lataamaan melkoisen jännitteen. Arkipäiväisen tuntuisista tapahtumista kasvanut kuva yhden perheen harjoamisesta, eräässä mielessä myös epäonnistumisesta.

Pascal Thomasin raikkaiden nuorisokuvausten (Tytöt mielessä, Älä itke suu täynnä) rinnalla Pialat’n kuvaukset vanhemman polven rakastamisen ja olemassaolon vaikeuksista antoivat uutta ilmettä 1970-luvun alun ranskalaiselle elokuvalle, joka oli menettänyt “uuden aallon” imun. Eivätkä Pialat’n varhaisteosten lupaukset ole menneet hukkaan: hänen uudet työnsä A nos amours ja Police (1985) antavat hänelle aseman nykyranskalaisen elokuvan aivan kärjessä.

– Sakari Toiviainen (1975, 1987)

”Lipunmyynti tapahtumaan aloitetaan 30 minuuttia ennen esityksen alkua paikan päällä. Lippuja ei voi ostaa ennakkoon.