KAVI – RUNOELMA MERESTÄ

01.04.2019

Liput

5€

Tapahtuman tiedot

Päivä: 01.04.2019
Ovet aukeavat puoli tuntia ennen tapahtuman alkua.
Tapahtuma alkaa: 19:00
Tila: KINO-sali
Ikäraja: S
Kesto: 109 min
Saapuminen »

 

Poema o more

Runoelma merestä / Ett epos om havet

Neuvostoliitto 1958. Tuotantoyhtiöt: Mosfilm. Ohjaus: Julia Solntseva. Käsikirjoitus: Aleksandr Dovzhenko. Kuvaus: G. Jegiazarov. Lavastus: A. Borisov, Ivan Plastinkin. Musiikki: G. Popov. Leikkaus: A. Kamagorova. Pääosissa: B. Livanov (kenraali Fedortshenko), M. Romanov (kirjailija), B. Andrejev (Zerudnyi), M. Tsarev (Aristarhov), Z. Kirienko (Katerina), I. Kozlovski (runolaulaja), L. Tarabarinov (Golik), G. Kovrov (Maksim Fedorthenko), M. Vital (Antonia), J. Bondarenko (Ivan Kravtšina), V. Vladimirova (Maria Kravtšina), J. Agurov (Grekov), N. Naum (Olesja), A. Kontshakova (Valja), L. Parhomenko (Ivan Gurenko), J. Gurov (Šijan), K. Karintshenko (Karzh), V. Vitrištšak) (Basanski), F. Tregub (Altševski). Helsingin ensiesitys: 21.7.1978 Joukola. VET: 75872 – S – 2989 m – 108 min

Aleksandr Dovzhenko (1894–1956) kuoli muutamia viikkoja ennen kuin hänen piti aloittaa pitkään suunnittelemaansa elokuvatrilogian ensimmäisen osan kuvaus. Runoelma merestä, jonka Dovzhenko oli kirjoittanut vuosina 1955–56, valmistui kahta vuotta myöhemmin hänen leskensä Julia Solntsevan loppuunsaattamana. Toisen osan Liekehtivän taivaan alla (1961) Dovzhenko oli kirjoittanut kaikkein ensimmäiseksi, 1944–45. Kolmannen osan eli Lumotun Desnan (1964) käsikirjoitus on peräisin vuosilta 1954–55.

Vaikka korvaamatonta ei voi korvata, kuuluu näissä elokuvissa silti väärentämättömänä Dovzhenkon oma ääni, ennen muuta pateettisessa, romanttisessa, alkuvoimaisessa kommentaarissa, jossa Dovzzhenko tilittää syvintä itseään. Jean ja Luda Schnitzerin mukaan kyseessä ei ole vain runoilijan tuotannon saattaminen loppuun toisen käden kautta, vaan myös Dovzhenkon filosofisten mietiskelyjen huippu, intiimin päiväkirjan viimeiset merkinnät, tilinteko maasta ja kansasta, joka on ehtinyt kommunismin kynnykselle.

Alkuperäisenä ideana oli kuvata ukrainalaisen kylän vaiheita vuosina 1930–55. Sota on keskimmäisen osan keskeinen akseli, mutta se hallitsee muitakin ruokkimalla muistoja ja viittaamalla edelleen jatkuvaan tulevaisuuden rakennustyöhön. Edustavin, aiheiltaan kokoavin on Runoelma merestä, nykyaikaiskuvaus keinotekoisen meren luovasta ja yhden kylän alleen hukuttavasta padonrakennustyöstä. Syntyvä tilanne luo perspektiivejä sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen: joukko kylän kasvatteja (heidän joukossaan mm. kenraali, kirjailija, puoluebyrokraatti) tulee antamaan viimeisen tervehdyksen edistyksen alle jäävälle synnyinseudulleen. Innokkaimpienkaan ilo edistyksestä ei peitä jäähyväisten haikeutta. Mutta tämä surumielisyys on seesteistä, kevyttä kuin pilvi, sanoo runoilija. Ihminen muovaa luontoa, kumouksellinen aika muovaa ihmistä: teemat yhdistyvät Dovzhenkon hahmotuksessa virran lailla.

Runoelma merestä luo eräänlaisen intiimien toiveiden ja jättiläismäisten kollektiivisten näkyjen vaikuttavan yhteissoinnun. Huolimatta tietystä ohjauksellisesta yksioikoisuudestaan – joka tämäntyyppisen historiallisia näkökulmia ja laajoja ideakokonaisuuksia sysäyksittäin avaavan teoksen kohdalla melkein lakkaa merkitsemästä – Runoelma merestä, visio kommunismista, on seitsemännen taiteen ainutkertaisia saavutuksia.

– Peter von Bagh (“Elokuvan historia”, 1975)

Kopio: 35mm filmi