KAVI – SALUUNAN SANKARIT

Ma 11.10.2021

Liput

Pääsyliput: 6 €
Liput myydään ovelta.

Tapahtuman tiedot

Päivä: 11.10.2021
Ovet aukeavat klo 18.30
Tapahtuma alkaa: 19:00
Kesto: 98 min.
Ikäraja: K12
Suom. tekstit/svensk text
Tila: Kino-sali
Saapuminen »

 

Tšelovek s bulvara Kaputsinov

Человек с бульвара Капуцинов

Saluunan sankarit / Kun elokuva tuli villiin länteen / Krogens hjältar

NL 1987. Tuotantoyhtiö: Mosfilm. Ohjaus: Alla Surikova. Käsikirjoitus: Eduard Akopov. Kuvaus: Grigori Belenki. Lavastus: Jevgeni Markovitš. Puvut: Svetlana Bashlykova. Ehostus: Vsevolod Želmanov. Ääni: Oleg Zilberštein. Leikkaus: Inessa Brozovskaja. Musiikki: Gennadi Gladkov. Erikoistehosteet: Viktor Žanov ja Albert Rudatšenko. 2nd unit -ohjaajat: Anatoli Avšalumov ja Juri Krjutškov. Stunttikoordinaattorit: Aleksandr Inšakov, Oleg Korytin ja A. Aristov. Koreografia: S. Voskresenskoi. Pääosissa: Andrei Mironov (Mr. First), Aleksandra Jakovleva (Diana Little), Mihail Bojarski (Black Jack), Oleg Tabakov (Harry, saluunanomistaja), Nikolai Karantšentsov (Billy King), Igor Kvaša (pastori), Lev Durov (hautausurakoitsija), Galina Polskih (rouva Thompson), Natalia Kratškovskaja (Conchita), Spartak Mišulin (komanšipäällikkö), Natalia Fateeva (päällikön vaimo), Albert Filozov (Mr. Second). Helsingin ensiesitys: 26.5.1989 Forum 2 – maahantuoja: Kosmos-Filmi Oy – VET 96061 – K10 – 2680 m / 98 min. Televisioesitykset: 16.12.1989 TV1.

Eastern eli ostern on kattonimitys Euroopan sosialistisissa maissa tuotetuille westerneille, jotka jakaantuvat kahteen pääryhmään. Ensimmäinen ja kenties olennaisempi koostuu lännenelokuvien kansallisista muunnelmista: Neuvostoliiton sisällissotaan ja sen jälkeisiin vuosiin sijoittuvista Keski-Aasia- ja Siperia-seikkailuista sekä jugoslavialaisten partisaanileffojen genrestä (joka on serbinuorison suussa sittemmin saanut tarkkanäköisen nimityksen ”gibanica-western”). Toisen ryhmän muodostavat oikeaoppisemmin Appalakkien länsipuolelle eli Yhdysvaltain villiin länteen sijoitetut elokuvat, joiden vakavahenkisiä muotoja on harrastettu lähinnä Itä-Saksassa. Muissa maissa on lähes järjestään tyydytty näpertelemään koomisia pastisseja Speden ja Tarkaksen tyyliin.

Aluksi myös Alla Surikovan ohjaama Saluunan sankarit vaikuttaa parodialta. Klišeet on viritetty melbrooksilaisen rienauksen tasolle; ammuskelu, tolkuton viskinkittaus ja kapakkatappelut muodostavat arkipäivän orgioita, joiden väleillä cowboyt kahlaavat hevosenpaskassa. Viimeistään toisen kelan alussa käy kuitenkin selväksi, ettei Surikova ole niinkään kiinnostunut muiden länkkäreiden imitoinnista tai satiroinnista kuin lajityypin ”aurasta” ja siihen sisältyvistä metatasoista: Saluunan sankarit on nimittäin kertomus elokuvataiteen itsensä ensi askeleista 1900-luvun alussa. Western tarjoaa ajallisesti oikea-aikaiset raamit tarinalle, mutta on genrenä läsnä ennen kaikkea puhtaimpana ja omimpana elokuvan muotona – se on ainoa laji, jonka universaali käsitteellistyminen on tapahtunut nimenomaan valkokankaalla (siinä missä vaikkapa scifi kasvoi täyteen mittaansa jo romaanien sivuilla ja musikaali teatterinäyttämöllä).

Elokuvan alkuperäisnimi ”Mies Capucines-bulevardilta” viittaa siihen pariisilaiskatuun, jonka varrella sijaitsevassa Grand Caféssa Lumière-veljekset 28.12.1895 järjestivät ensimmäisen julkisen elokuvaesityksen. Päähenkilömme on kyseisessä näytöksessä läsnä ollut Mr. First (Andrei Mironov), joka on lähtenyt uuteen maailmaan levittämään modernin taidemuodon ilosanomaa. Postivaunut pysäyttänyt rosvo löytää miehen taskusta kirjan täynnä tyhjiä sivuja: ”Se on elokuvan historia – sitä ei ole kirjoitettu vielä.” Mr. First asettuu rähjäiseen lännenkaupunkiin ja muuttaa paikallisen räyhäsaluunan seitsemännen taiteen pyhätöksi. Lumièren, Chaplinin ja kumppaneiden taide valloittaa paikalliset, ja myös naiset sekä intiaanit tekevät omat invaasionsa elokuvateatteriin – idealistinen Mr. First pitää lipunhinnat alhaalla ja päästää jokaisen sisään, koska elokuva kuuluu kaikille. Pääoman hallitseman yhteiskunnan realiteetit iskevät kuitenkin vastaan. Saluunanomistajan tulot romahtavat asiakaskunnan alettua juomaan maitoa, joten heti ensi tilaisuuden tullen kapitalistinen vaihtoehto jyrää alleen elokuvataiteen jalostuneemmat muodot.

Kyynisempi tulkitsija voisi nähdä Saluunan sankareissa glasnostin aikakauden hätähuudon ja paniikin muutaman vuoden kuluttua tapahtuneen sosialismin romahtamisen edellä. Surikovan teos operoi kuitenkin korkealla aikalaiskontekstin yläpuolella: se ankkuroituu kysymyksiin taiteen ja kulttuurituotannon ikuisesta taistelusta, jonka suurin voitto saattaa lopulta olla elämää suuremman kokemuksen tuottaminen ehkä vain yhdelle tai kahdelle yleisön jäsenelle. Massat viihtynevät vuodesta toiseen amerikkalaisen apinatanssin pauloissa, mutta Saluunan sankareita kauniimmalla tavalla 125-vuotiasta elokuvataidetta voisi tuskin juhlistaa.

– Petteri Kalliomäki 2.10.2020

Kopio: 35 mm filmi

Lisätiedot: https://kavi.fi/elokuva-arkisto-myos-verkossa-2/aluesarjat/turku/