KAVI – TOMAS GUTIERREZ ALEA: VIIMEINEN EHTOOLLINEN
La última cena/Den sista måltiden, CU 1976 • Mario Acea, Mario Balmaseda, Francisco Borroto • käsikirjoitus Tomás Gonzáles, Maria Eugenia Haya • KAVI 35 mm • suom. tekstit/svensk text • K16 • 114 min
Ehkä tunnetuimman kuubalaisen elokuvaohjaajan, uuden latinalaisamerikkalaisen elokuvan – sen kutsumanimiä ovat myös ”Cine Liber”, ”Third Cinema” ja ”Imperfect Cinema”– kiintotähtiin kuuluvan Tomas Gutiérrez Alean (1928-1996) elokuva käsittelee kuolemaa, jälleensyntymää, ei ainoastaan ihmisen kuolemaa, eikä ainoastaan vapauden jälleensyntymää, vaan myös rankkaa repressiota, isännän ja palvelijan suhdetta, herran ja orjan maailmojen, vapauden ja sidonnaisuuksien kompleksista kokonaisuutta. Vaikka ohjaaja on tunnustuksellinen sosialisti, hänen työnsä ovat kaikkea muuta kuin yksisilmäistä propagandaa: ohjaaja on kriittinen ja ylpeä siitä.
Tositarinaan perustuvat tapahtumat alkavat vyöryä syrjäseudulla sijaitsevalla sokeriplantaasilla pääsiäisen aikoihin. Eletään 1700-luvun loppua. Plantaasin omistaa espanjalainen kreivi Havannasta, joka näyttää edustavan ainakin päällisin puolin hallitsevan aristokratian parhaita puolia. Kreivi on keski-ikäinen ja kaikkea muuta kuin täydellinen. Hän kärsii ilmiselvästi niin henkisesti kuin ruumiillisesti. Vallan velvollisuudet rasittavat häntä ankarasti. Kreivi on huolissaan orjistaan, heidän fyysisestä ja sielullisesta kunnostaan.
Elämä plantaasilla on kreivin ajatuksista huolimatta väkivallan sävyttämää. Kreivin apuna plantaasilla toimii brutaali käytännön mies Manuel, jonka toimeenpanemat rangaistukset ovat julmia. Kreivi pitää rangaistuksia itsestään selvinä ja asiaan kuuluvana, vaikka humaanin luonteensa tähden kärsiikin niiden näkemisestä.
Piinaviikolla kreivi saa päähänsä kutsua 12 sattumalta valittua orjaa kiirastorstain päivälliselle, jossa he näyttelisivät viimeisen ehtoollisen näytelmän, tarinan, jossa Jeesus ennen ristiinnaulitsemista jakoi oppinsa ytimen. Ateriasta muodostuu kitkerä ja vatsaa vääntävä kokemus. Kreivi aloittaa pesemällä ja suutelemalla 12 orjan jalat, mikä saa aikaan voimakkaita reaktioita hihityksestä paniikkiin, kun orjat saavat vielä kuulla selitykset ehtoollisesta ja sen kannibalistisista piirteistä. Voimakkaasti päihtyvä kreivi tekee lupauksia tulevista helpotuksista. Kuin konsanaan vaalilupaukset, ne eivät toteudu, ja esiin murtautuu raivoisa kapina.
Vaikka kuubalaiselta elokuvantekijältä olisi voinut 1976 odottaa suoraviivaista ideologista painotusta, tämä elokuva ei ole helppo tulkittava. Päähenkilön motiivitkin säilyvät mysteerinä aivan kuten ihmisten kummallinen käytös varsin usein tosielämässäkin. On asioita, joista voidaan vain spekuloida.
Huikaisevan kaunis värikuvaus ruskeine ja keltaisine sävyineen ja hieman kokeellisempi käsivarakuvaus kiinnittävät tarkkaavaisen katsojan huomiota.
– Jari Sedergren 27.11.2007