KAVI – VIETTELYSTEN UHRIT

Ma 21.03.2022

Liput

Pääsyliput 6 €
Lipunmyynti alkaa puoli tuntia ennen näytöstä.

Tapahtuman tiedot

Päivä: 21.03.2022
Ovet aukeavat 18:30
Tapahtuma alkaa: 19:00
Tila: Kino-sali
Kesto 104min
K-16
Suom. / ruots. tekstitykset
Saapuminen »

 

Japani 1961. Tuotantoyhtiöt: Nikkatsu. Tuottaja: Yukiharu Moriyama. Ohjaus: Shohei Imamura. Käsikirjoitus: Hisashi Yamauchi. Kuvaus: Shinsaku Himeda. Lavastus: Kimihiko Nakamura. Musiikki: Toshiro Mayuzumi. Leikkaus: Mutsuo Tanji. Pääosissa: Jiroyuki Nagato (Kinta), Jitsuko Yoshimura (Haruko), Masao Mishima (Himori), Tetsuro Tanba (Tetsuji), Shiro Ohsaka (Hoshino), Takeshi Kato (Daihachi), Schoichi Ozawa (Gunji), Yoko Minamida (Katsuyo), Hideo Sato (Kikuo), Eijiro Tono (Kanichi), Akira Yamanouchi (Sakiyama), Sanae Nakahara (Hiromi), Kin Sugai (Fumi), Takekado Kahara (Harukoma), Tomio Aoki (Kuroh), Akira Nishimura (Yajima). Helsingin ensiesitys: 16.8.1963 Aloha, English version – VET 64613 – K16 – 2850 m / 104 (109) min

Sukupolvensa muiden elokuvantekijöiden Oshiman ja Shinodan lailla Shohei Imamura (s. 1926) etsii teoksissaan japanilaisuuden olemusta. Ja samalla tavalla hänkin aloitti uransa Shochiku-yhtiön Ofuna-studioilla ja omaksui vastustava asenteen vanhojen ammattilaisten oikeaoppista ja hienostelevaa linjaa kohtaan. Silti Imamura lähti varsin erilaiseen suuntaan kuin kollegansa. Hän ei etsi olennaista japanilaisuutta suorasta poliittis-yhteiskunnallisesta tai historiallisesta kommentista, vaan siitä mitä hän pitää Japanin kääntöpuolena, antiteesinä sille Zen-sukusien esteettisyyden ja hiljaisen alistumisen maailmalle, jota vaikkapa Ozu edustaa. ”Haluan tehfä likaisia, todella inhimillisiä, japanilaisia, levottomuutta herättäviä elokuvia”, hän on sanonut. Niinpä hänen elokuviaan kansoittavat ahneet, himokkaat, petolliset, paheelliset vulgäärit, humoristiset ja usein hyvin liikuttavat ihmiset.

Vaikutteet jälki-godardilaisen eurooppalaisen elokuvan hajoavista kerronnallisista malleista auttoivat Imamuraa muovaamaan tyyliään ja asenteitaan, mutta olennaisesti japanilaista on hänen syövyttävä musta huumorinsa, joka kyllästää hänen kaikkein vakavampiakin teoksiaan. Ensi sijassa Imamura pitää itseään nykyjapanilaisen psyyken tutkijana. Eivätkä hänen löytönsä ole aina rauhoittavia: sotaa edeltänyt militarismi, toisen maailmansodan trauma, amerikkalaisten miehitys ja uusi ”talousihme” ovat luoneet yhteiskunnan, jota yhä askarruttaa omakohtalonsa sekä perinteisten ja uusien.

Vetovoiman ja vastenmielisyyden, rakkauden ja vihan, positiivisen ja negatiivisen kaksijakoisuus oli tunnusomaista nuoren Imamuran asenteelle hänen valitsemaansa miljööseen ja aihepiiriin. Kuvio on selvästi nähtävissä hänen viidennessä elokuvassaan ja ensimmäisessä suuressa menestyksessään Viettelysten uhrit, jossa Imamuran tyypillinen sekoitus melodraamaan ja mustaa komediaa saa höystökseen miljöökuvauksen rähjäisen realismin. Yokosukan sataman amerikkalainen laivastotukikohta ja sen ruokkima musta pörssi ja alamaailma tarjoavat kehyksen tarinalle pikkugangsterista ja hänen tyttöystävästään. Mies haluaa päästä jengin johtajaksi, mutta tyttö näkee hankkeen ja koko pikkurikollisuuden mallikappale: hän juo itsensä humalaan ja joutuu amerikkalaisten merimiesten raiskaamaksi. Silti hän on tarpeeksi selvänäköinen ymmärtääkseen umpikujansa, hänellä on sitä voimaa erottaa elämän tärkeät asiat – piirre, joka on yhteinen Imamuran monien myöhempien sankarittarien kanssa. Kun poikaystävä saa surmansa jengien välienselvittelyssä, hän päättää saaneensa tarpeekseen ja hankkiutuu säädylliseen työpaikkaan tehtaaseen.

   Imamuran lähestymistavassa on myötätuntoa päähenkilöitä ja kitkeryyttä amerikkalaismiehityksen korruptiota kohtaan. Japanilaisten raaistuminen ja alennustila näyttäytyy seurauksena amerikkalaisen rahan ja kulttuurin vaikutuksesta. Imamura suree, että japanilaisten on asetettava oma kulttuurinsa kyseenalaiseksi vain siksi, että he hävisivät sodan ja kohdattava omien ainutlaatuisten tappojensa muutos roistomaiseksi amerikkalaiseksi kulttuuriksi.

– Tadao Saton (Currents in Japanese Cinema, 1982), John Gillettin (NFT:n esite, 1987) ja muiden lähteiden mukaan

 

Järjestäjät: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, Varsinais-Suomen elokuvakeskus

Lisää informaatiota:
https://kavi.fi/elokuva-arkisto-myos-verkossa/aluesarjat/turku/