KAVI – YÖN KASVOT

Ma 25.10.2021

Liput

Pääsyliput: 6 €
Liput myydään ovelta.

Tapahtuman tiedot

Päivä: 25.10.2021
Ovet aukeavat klo 18.30
Tapahtuma alkaa: 19:00
Kesto: 140 min.
Ikäraja: K18
Suom. tekstit/svensk text
Tila: Kino-sali
Saapuminen »

 

Fukushu suru-wa ware-ni ari

Yön kasvot / Nattens anlete

Japani 1979. Tuotantoyhtiöt: Shochiku Co. / Imamura Prod.. Tuottaja: Kazuo Inoue. Ohjaus: Shohei Imamura. Käsikirjoitus: Masaru Baba – Ryuzo Sakin romaani. Kuvaus: Masahiro Himeda. Lavastus: Akiyoshi Satani. Musiikki: Shinichiro Ikebe. Leikkaus: Keiichi Uraoka. Pääosissa: Ken Ogata (Iwao Enokizu), Rentaro Mikuni (Shizuo Enokizu), Chocho Miyako (Kayo Enokizu), Mayumi Ogawa (Haru Asano), Nijiko Kiyokawa (Hisano Asano), Taiji Tonoyama (virkamies). Helsingin ensiesitys: 19.11.1982 Diana. VET: 89146 – K18 – 3840 m / 139 min

Sukupolvensa muiden elokuvantekijöiden, kuten Nagisa Oshiman ja Masahiro Shinodan lailla Shohei Imamura (s. 1926) etsii teoksissaan japanilaisuuden olemusta. Ja samalla tavalla hänkin aloitti uransa Shochiku-yhtiön Ofuna-studioilla ja omaksui vastustavan asenteen vanhojen ammattilaisten oikeaoppista ja hienostelevaa linjaa kohtaan. Silti Imamura lähti varsin erilaiseen suuntaan kuin kollegansa. Hän ei etsi olennaista japanilaisuutta suorasta poliittis-yhteiskunnallisesta tai historiallisesta kommentista, vaan siitä, mitä hän pitää Japanin kääntöpuolena, antiteesinä sille Zen-sukuisen esteettisyyden ja hiljaisen alistumisen maailmalle, jota vaikkapa Ozu edustaa. ”Haluan tehdä likaisia, todella inhimillisiä, japanilaisia, levottomuutta herättäviä elokuvia”, hän on sanonut. Niinpä hänen tuotantoaan kansoittavat ahneet, himokkaat, petolliset, paheelliset, vulgäärit, humoristiset ja usein hyvin liikuttavat ihmiset.

Yön kasvot kertoo tosipohjaisen tarinan 1960-luvulla huomiota herättäneestä rikossarjasta. Mies tekee kaksi raakaa murhaa, poliisi tunnistaa hänen henkilöllisyytensä, mutta mies onnistuu silti piileskelemään kuukausia, tekemään lisää murhia ja huijauksia, ennen kuin hänet ilmiannosta jäljitetään ja vangitaan. Elokuva alkaa miehen pidätyksestä ja etenee kuulustelupöytäkirjaa noudattavin takautumin hänen menneisyyteensä ja aina lapsuuden ensimmäiseen nöyryytykseen, johon hän reagoi väkivaltaisella tavalla. Vanhemmat ovat kristittyjä ja tavallisen hyvää tarkoittavia ihmisiä. Silti Imamura antaa ymmärtää, että vuosien mittaan kodin tekopyhä uskonnollinen ilmapiiri vain kasvattaa aggressioita pojan sisällä, kunnes ne purkautuvat järjettömän tuntuisina veritekoina. Päältä katsoen niiden motiivina on raha, mutta arkkifreudilaisena selityksenä viitataan myös päähenkilön kieroutuneeseen isä-suhteeseen: aikuistunut poika haluaa kostaa ympäristölleen vihaamansa isä nöyristelyn vahvempien edessä.

Gangsterielokuva lajipiirteistä ja rikollisen muotokuvasta Yön kasvot laajenee näkemykseksi japanilaisen arvomaailman murenemisesta. Päähenkilö murhaa ja raiskaa tavalla, joka vastaa sitä, mitä länsimainen elämänmuoto teki japanilaisille perinteille. Tiukasti hierarkkinen ja perhekeskeinen yhteiskunta joutui ottamaan vastaan kokonaan toisenlaisen arvomaailman. Maassa, jossa vanhempien kunnioitus oli elämän ydin, nuoret joutuivat näkemään isiensä nöyrtyvän amerikkalaisen vallan edessä, minkä jälkeen perinteisestä hierarkiasta ei voinut olla elämän perustaksi.

Tämän asetelman Imamura välittää päähenkilönsä ja tämän isän suhteiden kuvauksessa. Molemmilla on samanlaiset valtapyrkimykset, mutta isän haluja säätelee perinteinen järjestys, kun taas pojalle perinteet eivät merkitse mitään. Hän on nähnyt, että vain häikäilemättömyys ja oman edun tavoittelu tuovat tuloksia, ja siksi hän ajautuu skitsofreeniseen tilanteeseen: elämän muodot pysyvät japanilaisina, mutta sen päämäärät ovat länsimaisia, eivätkö nämä linjat ole sovitettavissa yhteen – ristiriita voi laueta vain väkivaltaisesti.

 Päähenkilö ei ole vaikka nykyaikaisen Raskolnikovin piirteitä piilotajuisissa itsetuhon eleissään tai tavassaan koetella virkavallan vastareaktioita. Kiinni jouduttuaan hän ei kadu rikoksiaan, ei pelkää rangaistusta, ei selittele tekojaan tai niiden vaikuttimia eikä pyydä ymmärtämystä tai sääliä. ”En kadu mitään, se on ollut minun elämänäni”, kuuluvat hänen viimeiset sanansa. Suomalaisen nimensä mukaisesti Yön kasvot kääntää näkyviin japanilaisen todellisuuden ja talousihmeen pimeän puolen, jonka herättämät kysymykset jäävät pakottavina ilmaan, kuten teloitetun päähenkilön luut, joita hänen isänsä ja vaimonsa lopussa heittävät tuuleen.

 – Audie Bockin (Japanese Film Directors, 1978), Markku Tuulen (1982) ja muiden lähteiden mukaan

Kopio: 35 mm filmi

Lisätiedot: https://kavi.fi/elokuva-arkisto-myos-verkossa-2/aluesarjat/turku/