Ranskalaisen auteurin Jacques Audiardin ensimmäinen englanninkielinen elokuva Sistersin veljekset (Les frères Sisters, 2018) on kansainvälisellä tuotantoryhmällään sekä Espanjan Almerían ja Tabernasin kuvauspaikoillaan 1960-luvun italowesternien perinnön jatkaja. Siirtolaisuuden ja kaiken ylittävän individualismin käsittelyssään se osuu myös tämän päivän hermoon. Patrick deWittin palkittuun kirjaan perustuvan elokuvan tarina on yhdistelmä 1850-luvun Yhdysvaltojen rajaseudulle sijoittuvaa komediallista veijarikertomusta ja melankolista hahmotutkielmaa.

Kommodori (yhden viimeisistä rooleistaan tekevä Rutger Hauer) lähettää Sistersin palkkamurhaajaveljekset Elin (John C. Reilly) ja Charlien (Joaquin Phoenix) tappamaan kullankaivaja Hermann Kermit Warmin (Riz Ahmed) ja varastamaan tämän kehittämän kaavan. Seuratessaan Warmia ja häntä heille jäljittävää John Morrisia (Jake Gyllenhaal) Yhdysvaltojen mantereen halki veljekset joutuvat vastatusten värikkäiden henkilöiden ja omien sisäisten demoniensa kanssa aina alkoholismista väkivaltaisen isänsä muistoon.

Elokuvan pääosanelikosta kaikki ovat murtuneita miehiä, jotka yrittävät selviytyä Audiardin brutaalina maalaaman 1800-luvun yhteiskunnan ja säiden armoilla. Se on ankarassa realistisuudessaan sukua Clint Eastwoodin Armottomalle (Unforgiven, 1992). Elin ajatusvirtamaisen kerronnan kautta avautuva romaani on kääntynyt Audiardin ja Gaspar Noén elokuvista tunnetun kuvaajan Benoît Debien käsissä vahvan visuaaliseen muotoon hyödyntäen lännenelokuvien eeppisiä maisemia, mutta myös ahtaita rakennuksia ja täyttä pimeyttäkin. Alexandre Desplatin virkistävän omaperäisellä musiikilla on keskeinen rooli tunnelman luomisessa.

Euroopan 1900-luvun suurista tragedioista holokaustia elokuvassaan Son of Saul (Saul fia, 2015) kuvannut unkarinjuutalainen László Nemes jatkaa maansa historian käsittelyä elokuvallaan Budapestin auringonlasku (Napszállta, 2018). Nemes on unkarilaisen elokuvan uuden aallon ohjaajien Béla Tarrin ja Miklós Jancsón perillinen massoja kuvaavilla pitkillä otoillaan sekä kerronnallisella kompleksisuudella, joka jättää paljon katsojan oman tulkinnan varaan.

Budapestin auringonlasku rekonstruoi 1910-luvun Itävalta-Unkarin monikansallisen keisarikunnan nousevan metropolin pikkutarkalla tuotantosuunnittelulla ja syvätarkoilla laajakuvilla, joita jo F.W. Murnau hyödynsi varhaisessa klassikossaan Auringonnousu (Sunrise: A Song of Two Humans, 1927). Ajankuvaa vahvistavat klassinen musiikki, maalaustaide sekä muoti hulppeine pukuineen ja hattuineen.

Tarina ja kamera seuraavat tällä kertaa Írisz Leiteria (Juli Jakab), jota pidetään tulipalossa menehtyneen budapestilaisen hattukauppiassuvun ainoana hengissä olevana jäsenenä. Kaupunkiin töitä vanhemmilleen kuuluneesta hattukaupasta hakemaan saapunut Írisz joutuu törmäyskurssille sekä kaupan nykyisen omistajan Oszkár Brillin (Vlad Ivanov) että tälle vaikeuksia aiheuttavan rikollisjoukon kanssa, jonka johtajana Íriszin kauan kadoksissa ollut veli vaikuttaisi toimivan.

Íriszin henkilökohtaiseksi muodostuva etsintäretki sukunsa perintöön tarjoaa mahdollisuuden käsitellä urbanisoitumassa olevaa luokkayhteiskuntaa ja sen jännitteistä nousevan väkivallan vaikutusta eurooppalaisen sivilisaation rappioon. Elokuva näyttää, kuinka tämä ilmapiiri kärjistyi vuonna 1914 ensimmäiseen maailmansotaan, jonka kauheuksiin viitataan Stanley Kubrickin Kunnian poluille (Paths of Glory, 1957) kumartavassa kohtauksessa. Yhteiskunnan pahuuteen ajautumisen lisäksi Jakabin kasvojensa eleillä tulkitsema Írisz on miesvaltaisessa porvarisyhteiskunnassa elämästään hallinnan ottavan nuori nainen.

Euroopan 1900-luvun suurista tragedioista holokaustia elokuvassaan Son of Saul (Saul fia, 2015) kuvannut unkarinjuutalainen László Nemes jatkaa maansa historian käsittelyä elokuvallaan Budapestin auringonlasku (Napszállta, 2018). Nemes on unkarilaisen elokuvan uuden aallon ohjaajien Béla Tarrin ja Miklós Jancsón perillinen massoja kuvaavilla pitkillä otoillaan sekä kerronnallisella kompleksisuudella, joka jättää paljon katsojan oman tulkinnan varaan.

Budapestin auringonlasku rekonstruoi 1910-luvun Itävalta-Unkarin monikansallisen keisarikunnan nousevan metropolin pikkutarkalla tuotantosuunnittelulla ja syvätarkoilla laajakuvilla, joita jo F.W. Murnau hyödynsi varhaisessa klassikossaan Auringonnousu (Sunrise: A Song of Two Humans, 1927). Ajankuvaa vahvistavat klassinen musiikki, maalaustaide sekä muoti hulppeine pukuineen ja hattuineen.

Tarina ja kamera seuraavat tällä kertaa Írisz Leiteria (Juli Jakab), jota pidetään tulipalossa menehtyneen budapestilaisen hattukauppiassuvun ainoana hengissä olevana jäsenenä. Kaupunkiin töitä vanhemmilleen kuuluneesta hattukaupasta hakemaan saapunut Írisz joutuu törmäyskurssille sekä kaupan nykyisen omistajan Oszkár Brillin (Vlad Ivanov) että tälle vaikeuksia aiheuttavan rikollisjoukon kanssa, jonka johtajana Íriszin kauan kadoksissa ollut veli vaikuttaisi toimivan.

Íriszin henkilökohtaiseksi muodostuva etsintäretki sukunsa perintöön tarjoaa mahdollisuuden käsitellä urbanisoitumassa olevaa luokkayhteiskuntaa ja sen jännitteistä nousevan väkivallan vaikutusta eurooppalaisen sivilisaation rappioon. Elokuva näyttää, kuinka tämä ilmapiiri kärjistyi vuonna 1914 ensimmäiseen maailmansotaan, jonka kauheuksiin viitataan Stanley Kubrickin Kunnian poluille (Paths of Glory, 1957) kumartavassa kohtauksessa. Yhteiskunnan pahuuteen ajautumisen lisäksi Jakabin kasvojensa eleillä tulkitsema Írisz on miesvaltaisessa porvarisyhteiskunnassa elämästään hallinnan ottavan nuori nainen.

Ranskalaisen auteurin Jacques Audiardin ensimmäinen englanninkielinen elokuva Sistersin veljekset (Les frères Sisters, 2018) on kansainvälisellä tuotantoryhmällään sekä Espanjan Almerían ja Tabernasin kuvauspaikoillaan 1960-luvun italowesternien perinnön jatkaja. Siirtolaisuuden ja kaiken ylittävän individualismin käsittelyssään se osuu myös tämän päivän hermoon. Patrick deWittin palkittuun kirjaan perustuvan elokuvan tarina on yhdistelmä 1850-luvun Yhdysvaltojen rajaseudulle sijoittuvaa komediallista veijarikertomusta ja melankolista hahmotutkielmaa.

Kommodori (yhden viimeisistä rooleistaan tekevä Rutger Hauer) lähettää Sistersin palkkamurhaajaveljekset Elin (John C. Reilly) ja Charlien (Joaquin Phoenix) tappamaan kullankaivaja Hermann Kermit Warmin (Riz Ahmed) ja varastamaan tämän kehittämän kaavan. Seuratessaan Warmia ja häntä heille jäljittävää John Morrisia (Jake Gyllenhaal) Yhdysvaltojen mantereen halki veljekset joutuvat vastatusten värikkäiden henkilöiden ja omien sisäisten demoniensa kanssa aina alkoholismista väkivaltaisen isänsä muistoon.

Elokuvan pääosanelikosta kaikki ovat murtuneita miehiä, jotka yrittävät selviytyä Audiardin brutaalina maalaaman 1800-luvun yhteiskunnan ja säiden armoilla. Se on ankarassa realistisuudessaan sukua Clint Eastwoodin Armottomalle (Unforgiven, 1992). Elin ajatusvirtamaisen kerronnan kautta avautuva romaani on kääntynyt Audiardin ja Gaspar Noén elokuvista tunnetun kuvaajan Benoît Debien käsissä vahvan visuaaliseen muotoon hyödyntäen lännenelokuvien eeppisiä maisemia, mutta myös ahtaita rakennuksia ja täyttä pimeyttäkin. Alexandre Desplatin virkistävän omaperäisellä musiikilla on keskeinen rooli tunnelman luomisessa.